Pomo loisti Hietalahdessa

Bruce Springsteen & The E Street Band Hietalahden Wärtsilä Stadionilla 7. heinäkuuta 2018. Special Guest: Gubbrockarna.

Vaasan peruskorjattu ja laajennettu jalkapallostadion otettiin käyttöön juhlallisin menoin toukokuussa, kun Vaasan Palloseura kohtasi ystävyysottelussa Englannin kakkosliigassa pelaavan Rotherham Unitedin.

Heinäkuun seitsemäntenä päivänä Wärtsilä Stadion toimi ensimmäisen kerran konserttipaikkana. Vaasaan saatiin pitkällisten neuvottelujen jälkeen ei enempää eikä vähempää kuin itse The Boss, Pomo.

Bruce Springsteen & The E Street Band on ollut kaikki maanosat kattavalla jäähyväiskiertueellaan jo kaksi vuotta, ja nyt yhtye saapui Suomeen. Tiettävästi Springsteen itse halusi tulla soittamaan juuri Vaasaan, sillä aikaisempina vuosina hän on ehtinyt konsertoida Helsingissä, Tampereella, Turussa, Aitoon Kirkastusjuhlilla ja Härmän Power Parkissa.

Ja mikäs oli tullessa, sillä Pomon uusin albumi I'm An American on keikkunut Suomen albumilistalla kahdenkymmenen myydyimmän levyn joukossa jo kolmatta vuotta.

Hittisinglejä on kertynyt neljä: Daddy's Car Broke Down, I'm Still On Fire, Better Days For My Hometown sekä Yhdysvaltojen Pakistanin-operaatiota kitkerästi kritisoiva Death In The Desert.

Kaikki 10 000 pääsylippua myytiin puolessa tunnissa, ja aitiopaikoista yritykset joutuivat pulittamaan useita tuhansia euroja. Musiikin ystävät saapuivat Hietalahden stadionille lauantaina jo hyvissä ajoin, kun lämmittelybändiksi pyydetty Gubbrockarna rullattiin lavalle. Yhtyeen setti oli tasokas kuten aina, ja rokkareiden biisilistalle oli saatu yksi tuoreempikin kappale, Simon & Garfunkelin Mrs. Robinson.

Stadionin silkinsileä tekonurmi ja viihtyisät katsomot olivat viimeistä neliötä myöten täynnä, kun E Street Bandin jäsenet kävelivät lavalle puoli kolmen aikoihin. Bändin päästyä asemiin Bruce Springsteen juoksi yleisön eteen, ja sitten alkoi rock 'n' roll -show, joka muistetaan vielä sadan vuoden päästäkin.

Keikka oli täysipainoinen läpileikkaus New Jerseyn suuren pojan uralta. Kaikki tunnetuimmat hitit kuultiin, eikä yllätyksiltäkään vältytty. Parin tunnin jälkeen Bruce esitti 1980-luvulla äänitetyn akustisen Nebraska-levynsä alusta loppuun uusina sovituksina.

Tällä välin yhtyeen soittajat laskeutuivat lavalta fanien joukkoon hengailemaan. Hauska yksityiskohta oli se, kun kitaristi Little Steven vaihtoi kuuluisan otsahuivinsa Palloseuran raitaiseen fanihuiviin.

Pomon konserttien pituusennätys, kahdeksan ja puoli tuntia, ei sentään ollut vaarassa. Vaasan kantakaupungin asukasyhdistyksen vaatimuksesta melulupa oli myönnetty vain iltayhdeksään saakka.

— Jos minä saisin päättää, niin me voisimme soittaa vaikka aamuun asti! Pomo murjaisi kuudennen encoren jälkeen.

Kun Dancing In The Darkin viimeinen rummunlyönti vaikeni, olo oli täyteläisen onnellinen mutta haikea. Tämä lienee ollut viimeinen kerta, kun Pomo konsertoi Suomessa.

Bruce Sprinsteenin keikka oli huikein, mitä Vaasan seudulla on konsanaan koettu. Village People Botniahallissa vuonna 2002 oli myös ikimuistoinen elämys, mutta Pomo pisti vielä paremmaksi.

MIKKO KALLIONPÄÄ

Kirjoittaja on uutispäällikkö, jonka mielestä Pomon paras levy on Darkness on the Edge of Town