Piiskaa tuttuun pääsiäisen tyyliin

KOLUMNI

Helsingissä asuessani Pohjanmaalle piti ehdottomasti päästä juuri pääsiäisen aikaan.

Tätä pääsiäistunnelmaa ei löydä muualta. Keskikevät taittaa talven selän. Kokon loimussa tapaa vanhoja tuttuja. Makkara käryää, kun kyläaktiivien kauppa käy. Trullit lentävät Pohjanmaalla juuri lankalauantaina, toisin kuin muualla Suomessa.

Presidentti Urho Kekkosen luottomies, kansatieteilijä Kustaa Vilkuna selvittää klassikossaan Vuotuinen ajantieto (1950), kuinka kansanomaisessa pääsiäisessä oli joskus kyse kaikesta muusta kuin yhteisöllisyydestä.

Pitkäperjantai oli kärsimysviikon huipentuma, eikä silloin kyläilty edes naapureissa. Silloin istuttiin kotona rukoilemassa.

Vilkuna kertoo ankarasta pääsiäisen vietosta Kyrönmaalta, jossa ”toisilla oli tapana aamulla aikaisin pitkänäperjantaina piiskata kaikki lapsensa.”

Piiskaaminen oli laajalle levinnyt pohjoiseurooppalainen tapa, jota harjoitettiin myös Saksassa ja Ruotsissa. Nyt tällaisen asian kirjoittaminenkin tuntuu puolirikolliselta.

Piiskaamisen juuret johtavat kauas, 1600-luvun puoleen väliin saakka. Satakuntalainen Tuomas Rajalenius julkaisi kokoelmassaan 1654, että ”Meidän Esi Isät owat tämän päiwän päälle lastens ia perhens cansa, jotan cowa coto disciplini ja Jumalisuden harjoitusta pitänet, sijnä että he coco päiwän amusta nijn ehtosen asti, owat pitänet heitä ruata ja juomata, nijn myös heitä witzaisille käsille lyöskendelit (jotka pääsiäisporsaixi cudzuttin) muistuttaiden heille sen cansa Christuxen cadkeran piäxämisen…”

Toivottavasti pysyitte perässä.

Pääsiäisporsas tarkoittaa pääsiäisvitsaa. Se oli Vilkunan mukaan virheellinen käännös ruotsinkielisestä sanasta påskris (pääsiäisvitsa). Suomen käännöksessä se kääntyi sanasta påsgris (pääsiäisporsas).

Tyrvään kirkkoherranakin toimineella Rajaleniuksella ei ollut omatkaan asiat aivan kunnossa, vaan viina maistui kirkonmiehelle niin, että hän ajautui humalapäissään käsirysyyn muiden muassa nimismiehen kanssa.

Kännisistä sekoiluista ei tullut loppua ja Rajalenius lopulta tuomittiin kunniansa kadottaneena menettämään papin virkansa.

Tänä lankalauantaina Pohjanmaan kokoilla puhutaan taatusti myös politiikkaa. Tulen loimussa näkyy epäilemättä paljon vaalimainoksista tuttuja kasvoja. Pyhät tarjoavat ankarasti kiertäneille vaaliehdokkaille hengähdystauon ennen viimeistä vaalirutistusta.

Vallitseeko pohjalaisilla pääsiäisvalkeilla rikkumaton yksituumaisuus vai reipas sanailu? Hyvässä hengessä jälkimmäinen voi toimia hyvin, sillä se elävöittää illanviettoa.

Härmäläinen historioitsija Heikki Ylikangas naulitsee kotimaisen konsensuksen uusimmassa kirjassaan Mitä on historia?

Yksimielisyys ymmärretään Suomessa herkästi voimaksi ja erimielisyys heikkoudeksi. Kun yksimielisyyttä ylikorostetaan syvän rauhan aikana, mennään metsään.

Elävä kansanvalta iloitsee eri suuntiin käyvistä mielipiteistä. Niistä siivilöityy pätevä kompromissi, joka käy enemmistölle.

Yhteen hiileen puhaltaminen on yliarvostettua. Kokko ei sammu, kun sitä kohennellaan eri puolilta. Se voi vaikka piristyä.

Ei anneta kenellekään pääsiäisenä piiskaa, vaikka joku tuumailisikin pääsiäiskokon hehkussa asioita rosoisesti omaan tyyliinsä, vastatuuleen räköttäen. Piiskaksi käy napakka sanansäilä, joka sopivasti viuhukoon.

TONI VILJANMAA

toni.viljanmaa@i-mediat.fi

Twitter: @TSViljanmaa

Kommentoi