Patsaista aina paha parku

Kuvanveistäjä Asko Halmeen Oravaisten seurakuntatalon edustalle valmistama teos Elämänkaari on herättänyt tiukkaa arvostelua. Teoksen vastustajat vaativat pakanallisena pitämänsä veistoksen poistamista. Niinpä se sitten pakattiin ja vietiin varastoon odottamaan aikaa avarakatseisempaa.


Abstraktista kuvataiteesta on mahdotonta sanoa, onko se pakanallista vai ei. Taideteoksena Halmeen veistos on onnistunut, koska se herättää näin voimakkaita tunteita. Pliisua pystiä ei kukaan olisi ollut siirtämässä.

Julkiset veistokset ovat herättäneet tunteiden kuohua kautta aikojen. Suomen vanhin henkilömonumentti on Turkuun vuonna 1864 pystytetty Henrik Gabriel Porthanin patsas. Suomen historian isäksi mainitun Porthanin pronssimuotokuvan veisti C.E. Sjöstrand. Ensimmäisen suomenkielisen väitöskirjan julkaissut Rietrikki Polen arvosteli istuvana kuvattua Porthania.

"Istuuko siinä tiedemies syvissä mietteissä vai Suomen kansa vielä, kun muut kansat seisovat omilla jaloillansa?"

Sjöstrandin tekemä veistos on istunut jo 145 vuotta Porthaninpuistossa pulujen kakittavana. Levollisen tukeva Suomen historian isä luo ympärilleen pysähtynyttä rauhaa ja seesteistä tunnelmaa.

Suomen ensimmäinen varsinainen abstraktin ja näköispatsaan välinen kiista leimahti sata vuotta Porthanin patsaan pystytyksen jälkeen. Eila Hiltunen hitsasi kokoon urkupilleistä inspiraationsa saaneen Sibelius- monumentin Passio Musicae. Pelkät pillit eivät riittäneet suomalaiselle taideyleisölle. Hiltusen oli pakko lisätä teokseensa erillinen Sibeliuksen kasvoreliefi.

Seinäjoellakin oli parikymmentä vuotta sitten patsaskiistansa. Aarne Hakala-Rahkon pienestä puuveistoksesta hulppeaksi pronssipatsaaksi hujautettu Yrittäjä-Jussi herätti paikallisen kuvataideväen inhoreaktion. Kaupungissa järjestettiin tempauksia tyyliin "Pohjanmaan törpöin patsas peittoon". Maakuntalehdissä kirjoiteltiin aiheesta puolesta ja vastaan.

Rahoittajataho kuitenkin voitti. Yrittäjä-Jussi pystytettiin Seinäjoen silloisen kauppaoppilaitoksen sisäänkäynnin edustalle näkyvälle paikalle. Nykyisin tämä kuvatus sojottaa samalla tontilla hieman syrjemmässä.

Kuvanveistäjä Nina Sailo muovasi Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon alueelle pystytetyn Pelimannipatsaan vuonna 1987. Tämänkin patsaan tiimoilta käytiin abstrakti - näköisveistos-väittely, joka päättyi jälkimmäisen voittoon.

Kirjoittelin tuolloin abstraktin toteutuksen puolesta. Sain kiivaan puhelun iäkkäältä naiselta, joka paheksui syvästi kannanottoani. Hänen mielestään pelimannin piti olla pelimannin näköinen. Siis ukonkäppyrä viulu sylissään.

Nuoruuden innolla tivasin soittajalta, kutooko rouva mahdollisesti raanuja. Soittaja myönsi, ja pääsin selittämään, että hänen kutomansa raanut, joiden nimenä voi olla esimerkiksi Lapin juhannus tai Talvinen kuutamo ovat itse asiassa abstrakteja viiva- ja värisommitelmia.

Nainen oli hetken ymmällä tajutessaan, ettei raanun tarvitse olla esittävä kuva, vaikka sen aihe olisikin Lapin juhannus. Silti hän ei luopunut kannastaan ajaa pelimannien muistopatsaasta näköiskuvaa.

Pelimannipatsaasta tuli puuhamiestensä ja- naistensa näköiskuva, ei niinkään pelimannien tai pelimannimusiikin muistomerkki.

Onnistunut veistos keskittyy olennaisen kuvaamiseen. Maailman vanhin tunnettu veistos on ajoitettu 35 000 vuoden taakse. Tämän Saksasta löydetyn Hohler Felsin Venuksen ja sitä 10 000 vuotta nuoremman ja tunnetumman Willendorfin Venuksen tyylittely viittaa hedelmällisyyskulttiin.

Uhkeat rinnat ja liioitellut sukuelimet ovat olleet muinaiselle taiteilijalle keskeisiä. Kasvot on jätetty kuvaamatta. Siis muinaisinakin aikoina tehtiin abstraktia veistotaidetta.


Raimo Hautanen / Kirjoittaja on seinäjokelainen rehtori ja taidekriitikko