Palataan hetkeksi rannikkopatteristoon

hUOMIO! vaasan rannikkopatteristossa palvelleet varusmiehet ja työntekijät, lukekaa tämä kolumni sekä juttu päivän Pohjalaisen sivulta neljä.


Rannikkopatteriston valot sammutettiin vuoden 1998 lopussa. Sen jälkeen patteriston entinen kantahenkilökunta on järjestänyt pienen porukan tapaamisia, mutta suurten massojen muistelotapahtuma saadaan aikaiseksi vasta nyt, yli 12 vuotta VaaRPston alasajon jälkeen.

Perinnepäivä on elokuun neljästoista. Rannikkopatteriston perinneyhdistyksen ja patteriston kyrönmaalaisten yhteisen operaation tavoite on saada satoja ellei tuhansia Vaasassa palvelleita miehiä ja naisia yhden iltapäivän ajaksi kasarmialueelle muistelemaan menneitä ja tekemään tupatarkastuksia tutuissa paikoissa.

Kyse on epäkaupallisesta tapahtumasta, johon on ilmainen sisäänpääsy. Maksullisia ovat vain sotilaskodin ja upseerikerhon tarjoilut.

Rannikkopatteriston käyneitä varusmiehiä on yli 20000. Heistä suuri osa on kotoisin entisen Vaasan läänin alueelta.

Pelkästään perinneyhdistysten virittelemä viidakkorumpu houkuttelee paikalle satoja ihmisiä. Kiinnostavampaa on nähdä, kuinka paljon kasarmille tulee sellaisia tyyppejä, jotka eivät ole varusmiesajan jälkeen olleet aktiivisesti mukana maanpuolustustyössä, paitsi joskus kertausharjoituksissa.

Pohjalainen on tietenkin menossa mukana, ja pari päivää ennen tapahtumaa lehdestä löytyy ennakkojuttu, jossa kerrotaan tarkemmin perinnepäivän järjestelyistä.

Samalla on tarkoitus muistella rannikkopatteriston aikoja. Siihen tarvitaan lukijoiden apua.

Toivon, että mahdollisimman moni lähettää yllekirjoittaneelle sähköpostilla lyhyen jutun, joissa kuvaillaan jotain hauskaa tai erikoista sattumusta patteriston ajoilta. Sähköpostiosoite on mikko.kallionpaa@pohjalainen.fi. Perinteisiä kirjeitä voi lähettää osoitteeseen Pohjalainen, Hietasaarenkatu 19, 65100 VAASA. Kuoreen toimittajan nimi.

Toimitus valitsee lehdessä julkaistavat jutut ja käsittelee niitä tarvittaessa.

ROHKENEN ALOITTAA itse. Tämä tapahtui kesällä 1990.

Puolustusvoimien komentaja oli tulossa vierailulle Vaasan rannikkopatteristoon, ja sitä ei tapahtunut usein. Paikkoja ryhdyttiin puunaamaan jo viikko etukäteen.

Ulkoalueiden siistimiseen erikoistui niin sanottu hälytysryhmä, joka nimettiin joka päivä sen varalta, että jotain erikoista tapahtuu. Harvoin tapahtui, joten hälytysryhmän varusmiehet saivat keskittää koko tarmonsa haravointiin ja roskien keräämiseen.

Hälytysryhmää paimensi hyvin innokas upseeri, joka antoi ryhmää johtaneelle kokelaalle jatkuvasti pikkutarkkoja toimintaohjeita. Kun varusmiehet/siivoojat pitkän päivän päätteeksi ehtivät sotilaskodin edustalle, kokelas kysyi sarkastisesti:

-Herra kapteeni, laitetaanko nuo nurmikon vieressä olevat pikkukivetkin tasaiseen riviin?

Kapteeni mietti hetken aikaa.

-Kyllä. Tehkää niin.

Uurastus meni osittain hukkaan, sillä komentajan vierailu peruuntui.