Päivä pingviininä

Vaikka ensimmäisestä tohtorintutkinnostani olikin vierähtänyt yhdeksän vuotta, osallistuin Vaasan yliopiston tohtoripromootioon.

Kolmas kerta toden sanoi. Yksi Vaasan ja yksi Kuopion yliopiston tohtoripromootioista oli jo mennyt ohi ihan kustannussyistä.

Viimeisin karonkkapukuni kävi promootioiltapuvuksi. Miekka oli ostettu jo vuosia sitten, kun aviomieheni oli yliairuena, hattukin oli valmiina: viikko ennen promootiota oli sopiva hetki askarrella miekanpidike ja yrittää keksiä kampaus, jossa tohtorinhattu ei näyttäisi päässä mustalta potalta.

Ei onnistunut, sitä päähinettä ei ole naisia varten suunniteltu.

Promootiojuhlallisuudet aloitetaan miekanhiojaisilla. Harjoittelimme lyhyesti promootioaktinkin kulkua: tiedekunnittain promovoitaisiin ensin kunniatohtorit ja sitten "nuoret tohtorit".

Teknillisen tiedekunnan koekaniiniksi päätyi aakkosissa ensimmäinen. Yleensäkin toiveet keskivaiheilla muiden mallin mukana luovimisesta saa Ahopeltona unohtaa.

Mutta olipa noita mallisuorituksia sitten varsinaisessa promootioaktissa ihan riittämiin, sillä teknillisen tiedekunnan promootio oli viimeisenä.

Miekanhiojaisissa seuralainen pyörittää kuohuviinillä kostutettua tahkoa ja tohtoripromovendi valintansa mukaan joko hioo miekkansa terän kirskuen ja kipinät sinkoillen piloille, tai on sitä vain hiovinaan.

Lähtökohtaisesti miekka on niin tylsä, ettei sillä saisi palaa edes ranskanleivästä, joten kovin vaarallisia teräaseita ei akateemisten ihmisten käyttöön luovuteta.

Otsikon toteamus kirposi aviomieheni huulilta hänen sonnustautuessaan frakkiin promootiopäivän aamuna: päivä pingviininä. Itse promootioakti noudatti perjantaina perinteikästä käsikirjoitustaan. Kukin promovendi sai vuorollaan hattunsa sanojen accipe pileum saattelemana, miekkansa (accipe gladium, otetaan vastaan molemmin hansikoiduin käsin ja siirretään vasempaan käteen) ja diplomin suorittamastaan tutkinnosta (accipe diploma, oikeaan käteen).

Kumarrus promoottorille, toinen yleisölle ja hidas astelu omalle paikalleen penkkiriviin vakaasti toivoen, ettei hattu keikahda päästä eikä miekka kolise penkkeihin. Kannattaa olla pudottamatta sitä diplomiakaan.

Promootiokulkue kulki pitkin Kirkkokatua jumalanpalvelukseen Vaasan kirkkoon. Sää suosi ja ryöpsäytti kunnon kuuron vasta promootioillallisen aikana, sillä elämänsä kalleimmassa päähineessä ei oikein halua sateessa kulkea.

Promootioillallista seurasivat promootiotanssiaiset kaupungintalon juhlasalissa. Puolilta öin vapautettiin airuet ja promoottorit. Airuet heittivät nauhansa yliairuen kaulaan ja promoottorit seuralaisineen poistuivat promovendien miekkakujaa pitkin.

Viimeistä puhetta seurasi parin tunnin taksijonotus, paitsi meille, jotka lopulta päätimme kävellä kotiin.

Lähes kaikki ohitsemme ajaneet autot hidastivat, sen verran erikoinen näky taisimme hatuissamme ja frakissa sekä pitkässä iltapuvussa olla!

Promootioviikonloppu päättyi promootiopurjehdukseen. Aamu valkeni sateisena, mutta se ei vanhoihin ylioppilas- tai teekkarilakkeihinsa sonnustautunutta seuruetta säikäyttänyt.

Vielä viimeinen malja akateemiselle juhlalle, ehkä urallekin, ja kotiin täyttämään pyykkikonetta.

Johanna Ahopelto

Kirjoittaja onvaasalainen yrittäjä