Osuustoimintaa

Viime aikoina on puhuttu paljon osuuskauppojen toiminnasta. Ehkä nyt on hyvä hetki muistella, mistä osuustoiminnassa ja asiakasomistajuudessa pohjimmiltaan on kyse, onhan kohta YK:n kansainvälinen osuustoimintavuosikin 2012.

Tunnuslause "Cooperative Enterprises build a better word" eli osuustoimintayritykset rakentavat entistä parempaa maailmaa, lupaa paljon nostaessaan esiin koko aatteen tärkeän ytimen. Osuustoiminnassa on kyse ihmisistä.

Ensimmäiset osuustoimintaliikkeet perustettiin jo 1800-luvulla. Vuonna 1844 nk. Rochdalen pioneerit perustivat elintarvikeliikkeen Manchesterin lähistölle. Heistä tuli parissakymmenessä vuodessa paitsi menestyksekkäitä, myös maanlaajuisen liittouman ydin ja myöhemmin kansainvälinen malliorganisaatio.

Vuonna 1888 Holyoake raportoi ajalle poikkeuksellisesta toimintatavasta: "Rochdalen osuuskunta osoittautui myös arvokkaaksi naisten yhteiskunnallisen riippumattomuuden avuksi. Naiset saattoivat liittyä jäseniksi ja heillä oli äänioikeus. Monista naisista tuli jäseniä siksi, että heidän aviomiehensä olivat liian laiskoja liittyäkseen, toiset taas toimivat itsepuolustuksekseen estääkseen miehiään kuluttamasta säästöjä alkoholiin. Aviomiehellä ei ollut oikeutta nostaa vaimonsa säästöjä osuuskunnasta ilman tämän antamaa kirjallista lupaa."

Rochdalen periaatteita olivat kansanvaltainen hallinto: jäsen ja ääni, avoin jäsenyys, rajoitettu pääoman korko ja ylijäämän jako jäsenille siinä suhteessa kuin he ovat käyttäneet osuuskunnan tarjoamia palveluksia, käteiskauppaperiaate, muokkaamattomien, täyspainoisten tuotteiden toimittaminen, koulutus- ja valistustyöperiaate, todellisen oppimisen periaate sekä poliittinen ja uskonnollinen puolueettomuus.

Tuohon aikaan ei ollut varmaa, että kaupasta sai juuri sitä mitä uskoi ostaneensa, sillä tuotteiden laatu vaihteli eikä tarjontaa ollut nykymittakaavassa nimeksikään.

Työ- ja maalaisväestön varat olivat vähäiset, joten sijoittaminen omaan osuuskuntaan ja hankintojen teko sieltä paransi monen osuuskunnan jäsenen elämää. Koska kaupankäynti hyväksyttiin vain käteisellä, ei ollut pelkoa velkaantumisesta. Toisaalta mitä enemmän osuuskunnan palveluksia kulutti, sitä enemmän oli mahdollista saada palautusta, tätä nykypäivän bonusta.

Ajalle ominaisena etuna toiminnassa oli myös valistus, pyrkimys kohti aiempaa parempaa elämää.

Vaikka nykyiset länsimaiset osuuskunnat ovat monissa suhteissa edenneet jo pitkälle alkuaikojen ruohonjuuritason tavoitteista, on maailmassa yhä kansoja, joille perusosuustoiminta voi tuoda turvan ja toivon entistä paremmasta elämästä.

Rahallisesti pieni alkupanostus ja mahdollisuus koota pääomalle korkoa sekä saada keskitetyistä ostoista bonusta oikeudenmukaisessa suhteessa ostojen määrään, voi konkreettisesti rakentaa hyvää elämää.

Nykypäivän suomalaisetkin elävät hyvin erilaisessa maailmassa kuin vuonna 1901, jolloin maahamme säädettiin ensimmäinen osuustoimintalaki. Nyt sekä meitä asiakasomistajia että osuustoiminnallisia yrityksiä (kauppoja, pankkeja, vakuutusyhtiöitä, sähkö- ja puhelinosuuskuntia, meijereitä jne.) on suhteessa väkilukuun eniten maailmassa. Olemme osuustoiminnallista kansaa.

Johanna Ahopelto

Kirjoittaja on vaasalainen yrittäjä