Onko Venäjä talouden suurvalta?

Suomessa on käyty viime päivinä keskustelua Venäjästä. Valitettavasti Venäjän sijasta on puhuttu kuitenkin kahdesta muusta asiasta, siitä kuka Venäjästä saa Suomessa puhua sekä siitä, mitä venäläiset mahtavat ajatella siitä, että me suomalaiset keskustelemme Venäjästä. Kovin hyvää arvosanaa ei viime päivien kaikista puheenvuoroista voi antaa. Se on sääli, koska Venäjä on kiehtova puheenaihe ja lisäksi kannaltamme erittäin tärkeä.


Kaikkea Venäjään liittyvää ei pysty tiivistämään yhteen 3000 merkin kolumniin. Siksi tyydyn käsittelemään yhtä kapeaa siivua, Venäjän taloutta ja sen asettumista suhteessa muihin maihin. Teen tämän siksi, että useimmilla muilla kriteereillä mitattuna meillä ei ole mitään kiistaa siitä, onko Venäjä suurvalta.

Venäjän bruttokansantuote on lähellä useiden Euroopan maiden tasoa. Se jää Maailmanpankin tilastojen mukaan selvästi jälkeen Saksasta, on suunnilleen samalla tasolla kuin Iso-Britannia ja Ranska ja on hieman suurempi kuin Espanja. Asukasta kohti laskettuna Venäjän bruttokansantuote sen sijaan jää selvästi jälkeen EU-maista. Tämä jälkeenjääneisyys saattaa osittain (mutta vain osittain) selittyä ruplan aliarvostuksella ja sillä että osa kansantuotteesta jää tilastojen ulkopuolelle.

Pelkkä bruttokansantuotteeseen tuijottaminen ei kuitenkaan riitä, vaan huomio täytyy kiinnittää yksittäisille kansantalouden sektoreille. Venäjä on Saudi-Arabian jälkeen maailman toiseksi suurin öljyn tuottaja ja viejä. Energian vienti on sekä Venäjän kansantalouden vahvuus että heikkous. Se on vahvuus siksi, että energian kysyntä ja hinta ovat pikemminkin kohoamassa kuin supistumassa lähivuosien aikana. Se on heikkous sikäli, että vahva riippuvuus yhdestä tuotteesta on aina myös riski. Nopea hintojen putoaminen voi johtaa laajoihin kansantaloudellisiin vaikeuksiin.

Öljyn ja kaasun vienti tekee tällä hetkellä yli 60 prosenttia Venäjän vientituloista. Jos öljyn hintataso säilyy suunnilleen nykyisen suuruisena (75-80 dollaria tynnyriltä), mahdollistaa se Venäjälle lähivuosina suhteellisen vakaan talouskasvun. Ilmastopolitiikassa on kuitenkin yleismaailmallinen pyrkimys pois fossiilisten energialähteiden käytöstä. Mikäli öljyn ja kaasun kulutus kääntyy maailmalla pysyvään laskuun, on Venäjän vaikea löytää nopeasti uusia tulonlähteitä.

Venäjän kannalta on ratkaisevan tärkeää, miten se onnistuu hyödyntämään uutta teknologiaa. Tässä suhteessa sen jälkeenjääneisyys on kiistatonta, olkoonkin että siltä löytyy runsaasti mm. koulutuksellista potentiaalia. Venäjä tarvitsee ulkomaisia investointeja ja eri alojen yhteisyrityksiä, joita toimii runsaasti esimerkiksi ajoneuvojen valmistuksessa. Korkean teknologian tuotteissa Venäjä on kaiken kaikkiaan jäämässä pahasti jälkeen Kiinan kaltaisille maille.

Puolustusteollisuus sen sijaan on alue, jossa Venäjä kilpailee lähes tasapäisesti muiden kanssa. Sen asevienti on melkein yhtä suuri kuin Yhdysvalloilla, ja sen merkittäviin kauppakumppaneihin kuuluvat puolustukseensa panostavat Kiina ja Intia. Myös kehittelytyötä tehdään koko ajan kotimaisen kulutuksen vuoksi.

Venäjän talous on kasvanut viimeisen 10 vuoden aikana ripeästi. Mikäli kehitys jatkuu samanlaisena, alkaa se olla pian myös taloudellinen suurvalta. Varsinkin Euroopassa sen taloudellinen painoarvo olisi tällöin suuri. Suomen on siksi tärkeää säilyttää jatkossakin vahvat asemansa Venäjän markkinoilla ja ylläpitää niiden kannalta olennaisia poliittisia suhteita.