Onko Vaasan amk maan huonoin?

Ammattikorkeakoulujen paremmuuslistojen vuosittainen julkaiseminen kertoo koulutuspolitiikastamme. Pääpaino on sanalla ”politiikka”, ei sanalla ”koulutus”.

Kajaanin ammattikorkeakoulu putosi Talouselämän vuotuisella ranking-listalla ykkössijalta sijalle 15. kun 25 koulua pistettiin paremmuusjärjestykseen. Maallikkokin tajuaa, että näin ei voi käydä elleivät kriteerit ole mielivaltaisia tai tulosten mittaamisessa ole jotain outoa. Vaasa oli vertailussa viimeinen.

Arviointikriteerejä olivat mm. koulun vetovoima, rahoituksen monipuolisuus, innovatiivisuus, tutkinnon hinta, opintojen sujuminen, valmistuneiden työllistyminen, positiivinen aluevaikutus ja opiskelijoiden tyytyväisyys.

Onko koulutus pelkkää tuotantotaloutta höystettynä kaupallis-teollisilla laatumittareilla? Pääasia, opetuksen laatu tuntuu olevan vertailussa yhdentekevää.

Opiskelijat ovat Vaasassa tyytymättömiä opetukseen. Tyytyväisyysarviot kertovat vain osatotuuden opetuksen tasosta.

Jos opettaja haluaa pitää opiskelijat tyytyväisinä, kannattaa hyväksyä ala-arvoisetkin suoritukset. Näin varmistetaan opiskelijoiden tehokas ”läpivirtaus” ja valmistuminen.

Tosin tiedot ja taidotkin virtaavat silloin pään läpi, jälkiä jättämättä. Moni hyvä opettaja aiheuttaa tyytymättömyyttä, kun pitää kiinni tutkintovaatimuksista.

Osaako rakennusinsinööri valvoa enää rakentamista, osaako hoitaja laskea lääkkeet oikein?

Ehkä sillä ei ole väliä, kun tavoitellaan paremmuuslistojen kärkeä.

Entä millä koulun ”innovatiivisuutta” parannetaan? Ainakin sillä, että polkaistaan runsaasti ”projekteja”, jotka tuovat rahaa ja julkisuutta.

Opitaanko ulkomailla ammatillisesti jotain parempaa kuin kotimaassa? Onko opiskelijoiden ja opettajien pakko oleilla välillä Thaimaassa tai Italiassa, jotta tulisi arvioiduksi ”innovatiiviseksi ammattinsa kärkiyksilöksi,” huipuksi? Itsensä mainostamisen pakko on sekä säälittävää että ärsyttävää.

Paremmuuslistoja ovat vuosien varrella laatineet tilastomiehet, jotka rakastavat tarkkoja lukuja, mutta eivät taida tajuta koulutuksen ytimestä juuri mitään. Pääasia on, että mitataan jotain ja saadaan tarkkoja lukuja.

Esimerkki: Metropolia sijoittui ammattikorkeakoulujemme vertailussa vasta sijalle 17. Englannissa julkaistussa tuoreessa Suomen yliopistojen (!) vertailussa, Metropolia oli sijalla 11, monen yliopistomme edellä!

Ammattikorkeakoulujen englantilainen nimi ”University of Applied Sciences.” kuulostaa upealta – ja harhaanjohtavalta. ”University” on yliopisto ja ”science” on tiede. Ammattikorkeakoulu ei ole yliopisto, eikä siellä valmistu maistereita eikä tohtoreita.

Ei kai ammattitaitajien itsetunto ole niin heikko, että sitä pitää korjata leikkimällä tiedemiestä. Kyllä etevä käytännön taitaja aina paria dosenttia vastaa.

Kun katson Vaasassa teatterin takana olevaa valtavaa kuoppaa, johon nousee taloja, ajattelen, että ovatpa rakentajat lahjakkaita ja taitavia. Eivät he tekotieteellisyyttä tarvitse, vaan rautaista ammattitaitoa.

Se rapautuu, jos oheispuuhastelu ja imagon luominen nousevat pääasiaksi. Jos jonkun pitää sortua, sortukoot visioharhat ja mainostaulut eivätkä talot.

KARI UUSIKYLÄ

Kirjoittaja on kasvatustieteen emeritusprofessori