O tempora, o mores

Kaupunkimme viime päivien uutiset saivat minut pohtimaan käytöstapoja ja kohteliaiksi tai edes hyväksytyiksi koettujen tapojen muuttumista.


En puutu tässä nyt sen kummemmin näihin uutisoituihin tapahtumiin tai niiden seurauksiin. Niitä kannanottoja toki riittää ilman minunkin osallistumistani.

Kautta aikain on ollut tapana päivitellä nykymenoa, joka on suorastaan sietämätöntä. Ja aina vain pahenee.

Jo muinaiset roomalaiset totesivat, että voi aikoja, voi tapoja - ja jatkoivat, että sic transit gloria mundi. Ja niin ovat tavat turmeltuneet ja se maallinen kunnia kadonnut milloin keneltäkin vuosituhansien varrella.

Roomalaiset itse jäivät historiaan paitsi maailmanvalloituksellaan, myös mässäilyillään, orgioillaan ja tulihan se pääkaupunkikin poltetuksi siinä lyijyn saastuttamaa vesijohtovettä siemaillessa.

Mutta samalla tosiaan rakennettiin myös nuo aikansa insinööritaidon suuret saavutukset, akveduktit, ja kaikki tiet lähes kirjaimellisesti veivät Roomaan.

Keskiaika puolestaan oli eurooppalaisittain paitsi syöpäläisten ja ruton ahdistamaa, myös monin paikoin tietämättömyyden, harhaoppien ja pelkojen aikakautta.

Toreilla ja turuilla pilkattiin ja kidutettiin häkkiin sullottuja ihmispoloja, ja kaikenlainen raakuus valtasi alaa.

Tämän kuvanhan olemme saaneet historiankirjoista. Samalla tosin rakennettiin uljaita kivilinnoja ja kirjoitettiin lyriikkaa, jota yhä löytyy kirjahyllyistämme.

Oi aikoja, oi tapoja; olihan se jo aikakin siirtyä kohti valistuksen aikakautta.

Hyvien tapojen perusstandardit pysyvät pitkälti samoina vuosikymmeniä, ellei jopa -satoja. Jokainen tietää, ettei ole sopivaa kiroilla julkisella paikalla tai päästää ovea läimähtämään takana kulkevan kasvoille.

Osa kohteliaisuussäännöksistä sen sijaan sattaa olla nykypäivän normistossa auttamattoman vanhahtavia.

Vielä muutama vuosikymmen sitten oli selvää, että herrasmies ei milloinkaan astu samaan hissiin yksinäisen naisen kanssa, sillä se aiheuttaisi neitopololle suunnatonta ahdistusta (ja hattunnehan otatte pois päästä hississä, hyvä herra, ellette halua vaikuttaa moukalta). Nykystandardein hissiin voi astua paitsi pipo silmillä, myös vaikka pelkkään saunatakkiin pukeutuneena, mutta kun edes älyäisi tervehtiä.

Moniko meistä tulee pukeutuneeksi "hillittykuosiseen arkipäiväpukuun" lähtiessään toimittamaan kauppa-asioitaan kaupungille? Ja arkipäiväpuvulla ei nyt todellakaan tarkoiteta virttynyttä tuulipukua.

Sen, mitä tuon aikakauden ihmiset vaatteiden pesunkestävyydessä hävisivät, he ehkä sentään voittivat tyylitajussa. Ainakin ne, jotka noita oppaita lukivat ja opikseen ottivat. Ja "kun aviomies saapuu kotiin raskaan työpäivän päätteeksi, ei hän todellakaan halua kuulla Sinun päivästäsi, vaan odottaa, että ateria on lämpimänä odottamassa ja emäntä hyväntuulisena vastassa".

Jep. Tasa-arvoa oikein kauhakaupalla.

Oi aikoja, oi tapoja. Ehkäpä kunkin aikakauden tavat sopivat parhaiten kyseisen aikakauden yhteiskuntaan.

Mutta kohteliaisuus ei haitanne nykyäänkään? Jos kohtelee muita, kuten haluaa itseään kohdeltavan, ei voi mennä kovin pahasti pieleen.

JOHANNA AHOPELTO

Kirjoittaja onvaasalainen yrittäjä