Näkymättömät sankarit

KOLUMNI

Olette varmaan kaikki nähneet vilahduksen heistä. Tarkoitan heitä, jotka juoksevat kentälle, kun joku on loukkaantunut tai heitä, jotka keräävät pallot, liivit ja juomapullot yhteen. Vai oletteko?

Kaukana yleisön ja median huomiosta he tekevät kullanarvokasta työtä, vaikkei heitä huomata lehdessä, tv:ssä eikä heille missään nimessä anneta kolmea leijonaa Ilta-Sanomien arvoasteikossa voitetun pelin jälkeen.

Väitän kuitenkin, että he ovat yhtä arvokkaita kuin joukkueen maalitykki. Pelaajana edustat harvemmin seuraa enempää kuin 4-5 vuotta. Hierojat, fysioterapeutit, huoltajat, kokit, toimistohenkilökunta ja siivoojat voivat viipyä seurassa paljon pidempään.

He ovat niitä ihmisiä, jotka muodostavat joukkueen selkärangan, he luovat seuran imagon. Se ei tapahdu päivässä, vaan on pitkäjänteistä, epäitsekästä työtä. Imago vaikuttaa siihen kuinka me pelaajat, ja myös ulkopuolella olevat, arvioimme seuran kuvaa.

Heillä on joukkuelogo tatuoituna sieluun. He kohtelevat kaikkia samalla tavalla, olit sitten kuka tahansa. Lämmöllä ja huumorilla höystettyjä sankareita, jotka tekevät harjoitukseen tulosta niin paljon helpompaa.

Monesti mennään hieman aikaisemmin, että ehditään keskustella hierojan kanssa vähän enemmän. Tai sitten mennään konttoriin istumaan harjoitusten välillä, että aika kuluisi nopeammin.

Pieniä asioita, mutta kuitenkin niin isoja. Heidän merkityksensä muiden hyvinvointiin on uskomattoman iso.

Nämä ihmiset ovat seurauskollisia. He tekevät kaikkensa, että meillä pelaajilla olisi kaikki niin hyvin kuin vain mahdollista ja että voimme suoriutua peleistä kykyjemme mukaan.

Minulla on joitakin esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat tehneet vaikutuksen minuun vuosien saatossa.

Ensimmäinen heistä on Gunnar Yliharju, monivuotinen huoltaja muun muassa junnumaajoukkueissa. Yksi maailman kilteimpiä ihmisiä. Hänellä on huumori kohdillaan, vaikka se ei aina ehkä sovikaan perheen nuorimmille korville.

Koska asustelin ulkomailla, kotimaiset herkut olivat minulle jotain erikoista. Gunnar toi aina minulle suomalaista suklaata, kun meillä oli kokouksia juniorimaajoukkueen kanssa. Pieni ele, mutta nuorelle miehelle tämä oli erittäin arvokasta.

Toinen esimerkki on meidän huoltajamme FC Midtjyllandissa. Vieraspelien jälkeen palaamme usein keskellä yötä. Kun me pelaajat menemme nukkumaan, hän aloittaa pelipaitojen pesemisen. Sen jälkeen hän levittää patjan, että ehtisi nukkua kolme tuntia ennen seuraava pesukuormaa ja pallojen pumppaamista. Tämän hän tekee, että kaikki olisi kunnossa seuraavan päivän harjoituksia varten.

Kun kokoonnumme väsyneinä 7-8 tunnin kotiyöunen jälkeen, hän tervehtii aina yhtä iloisesti: ”Hyvää huomenta Tim, haluatko kahvia?”

Maalitykki, valmentaja, kapteeni tai joku toinen joukkueen profiileista kiinnostaa aina mediaa. Media jahtaa aina pelaajaa, joka juuri silloin on "kuumin". Tunnettu naama myy. Kyllä tämän ymmärtää, mutta on se kuitenkin vähän harmi.

Voi olla hyvä muistuttaa näistä ihmisistä, jotka tekevät kaikessa hiljaisuudessa arvokasta työtä pelaajien ja seuran puolesta. Nämä ovat ne oikeat sankarit.

TIM SPARV

Kirjoittaja on Oravaisista lähtöisin oleva jalkapalloilija, joka pelaa ammatikseen Tanskassa

Kommentoi