Muuttuvaisuudesta

Sain äskettäin surullisen uutisen, joka sai pohtimaan, miten vähän oikeastaan huomaamme hitaita muutoksia ympäristössämme ja miten vahva usko meillä on asioiden pysyvyyteen.

Kun jokin asia on ollut tietyllä tavalla vaikkapa parikymmentä vuotta sitten, niin mihin se olisi muuttunut. Vaikka maailma todellisuudessa muuttuu jatkuvasti, muutkin ihmiset elävät elämäänsä ja vaikkapa kaupunki rakennuksineen muokkautuu heidän mukanaan.

Vaasassa on jollain tasolla totuttu luottamaan asioiden pysyvyyteen. Koska kaupunkimme kerran oli yksi Suomen suurimmista, olemme kuin huomaamatta luisuneet tuolta neljänneltä sijalta kohti kahdettakymmenettä. Enää emme ole suurten kaupunkikuntien listalla kuin omissa tilastoissamme, ellei hidasta luisua saada katkaistua. Onko suuruus sitten itseisarvo itsessään?

Ei tietenkään; asiaa pitää tarkastella kokonaisuuden kannalta.

Mikä houkuttelee asukkaita, yrityksiä, työntekijöitä ja opiskelijoita koko seutukunnan alueelle, mikä puolestaan pitää heidät täällä? Millaisia ponnisteluita tarvitaan, jotta kerran jo saavutettu asema säilyisi, jotta alueemme olisi jatkossakin elinvoimainen ja kilpailukykyinen?

Joskus tuntuu, kuin käydyssä keskustelussa käytettäisiin vanhoja fraaseja vahvoin asentein maustettuina, huudeltaisiin tarkoituksella asian vierestä

On selvää, että jos valtionosuudet lopetettaisiin, alkaisi kuntaliitoksiin ilmestyä vipinää, mutta entä sitten? Mitä se todella tarkoittaisi? Sitä, että yhä suurempi väestöpohja vastaisi niistä väistämättömistä kunnostusöistä, joita etenkin harvaan asutuilla alueilla rakenteiden vanhetessa on edessä.

Mutta eihän se toki riitä, vaan olennaisempaa on se, että nykyisen väestöpohjan lisäksi voitaisiin houkutella uusia veronmaksajia alueellemme. Lisää ihmisiä ja työpaikkoja rakentamaan yhteistä hyvinvointia.

Pelkkää hölmöläisten peitonpidennystähän olisi tuo ilmeisesti vitsailumielessä esitetty väite, että kuntaliitosten toteutuessa maaseutuasukkaat joutuisivat muuttamaan palveluiden perässä keskuskaupunkiin. Miksi ihmeessä - jos ne palvelut liittyjäkunnassa kerran ovat niin kilpailukykyisiä kuin usein kerrotaan, hulluahan niitä olisi lakkauttaa.

Ei kai kukaan kuntaliitoksiin silkkaa ilkeyttään ryhdy. Jos taas jotkut palvelut ovat olleet lakkautusuhan alla jo alkujaankin, niin niitä olisi sitten tarjolla edes siellä keskustaajamassa, ettei kokonaan ilman jäädä.

Mutta miksi sitten Vaasa? Eihän tämä pelkkää mennyttä suuruutta voi olla.

Kaavoitukseen toki olisi vihdoin saatava vauhtia. Jo tuo IKEA-case venymisineen antaa turhan tragikoomisen kuvan kotikylästämme. Uusi Prisma, Terra - kaikki tuo ehkä olisi jo, kun vain olisi se kuuluisa kaava. Mikä siinä voikaan olla niin hidasta ja vaikeaa?

Vauhtia ja energisyyttä peliin. Vaikka olemmekin energiansäästöteknologian huippuosaamiskeskittymä, ei tässä asiassa sitä energiaa pidä säästellä.

Vaasalla on kaikki mahdollisuudet olla Suomen aurinkoisin, energisin ja mikä ettei elinvoimaisinkin kaupunki. Nyt vain kaikki soutamaan tätä yhteistä venettämme samaan suuntaan. Me toki tiedämme jo, miten hieno paikka tämä on asua, mutta olisi hyvä mahdollistaa se tieto muillekin.

Johanna Ahopelto

Kirjoittaja on

vaasalainen yrittäjä