Miksi työyhteisö voi pahoin?

Pitkiä sairauslomia työuupumuksen takia, äkillisiä potkuja tai irtisanoutumisia, juoruilua ja kyräilyä. Työtehon hiipumista ja palveluhalukkuuden katoamista, jonka asiakkaatkin huomaavat.

Esimerkiksi nämä ovat merkkejä huonosta ilmapiiristä työyhteisössä.

Näistä näkee toimittajakin vilauksia tai kuulee sivulauseita työpaikoilla, kun on tekemässä juttua jostain aivan muusta kuin työyhteisön hyvinvoinnista.

Merkkejä huonosti voivasta työyhteisöstä on vaikea peittää. Silti moni – yleensä johtoportaassa – yrittää. Ja siinä onkin vielä yksi oire huonosta ilmapiiristä: ongelmista vaietaan ja käsketään muidenkin pitää suu kiinni.

Työhyvinvointutkimusten mukaan yksittäisen työntekijän työhyvinvointiin vaikuttavat esimiestoiminta, työn organisointiin liittyvät asiat, vuorovaikutus työpaikalla ja työntekijän omat mahdollisuudet vaikuttaa työhönsä.

Kaikki lähtee esimiehistä. Jos henkilöstön johtaminen on taitamatonta, moni asia menee pieleen.

Taitamattomuus on muun muassa tiettyjen työntekijöiden suosimista ja toisten sulkemista ulkopuolelle. Seurauksena on kateutta, kyräilyä, jopa työntekijöiden kääntymistä toisiaan vastaan. Taitamatonta johtamista on myös nimittely, vähättely ja pelottelu työpaikan menettämisellä.

Henkilöstön johtaminen ei ole mikään helppo tehtävä.

Valitettavan usein johtajaksi palkataan asiantuntija, joka tietää ja tuntee asiat, muttei ymmärrä tai välitä yksilö- tai työyhteisöpsykologiasta piirun vertaa. Saati että hän välittäisi työntekijöistään ihmisinä.

Työn organisointiin liittyvät asiat saattavat olla esimerkiksi jonkinlainen uuden linjan vetäminen tai muu muutos.

Niihin saattaa liittyä uusia työtehtäviä, lähimpien työtoverien vaihtumista tai muuten työnkuvan muutosta, jonka omaksumiseen ei anneta tarpeeksi aikaa. Jatkuvat muutokset rassaavat ja kiristävät pinnaa, vaikuttavat työilmapiiriin. Toiset omaksuvat uudet asiat ja toimintatavat nopeammin kuin toiset.

Vuorovaikutus työyhteisössä on avain työhyvinvointiin. Se tarkoittaa vuoropuhelua esimiesten ja työntekijöiden välillä, mutta myös työntekijöiden keskinäisiä suhteita.

Moni haastateltava on minullekin huokaissut, että onneksi on hyvät työtoverit, ei tätä muuten jaksaisi!

Vuorovaikutus kuuluu hyviin alaistaitoihin, eikä se tarkoita juoruilua ja pahan puhumista toisista.

Se on aitoa tiedon ja kokemuksen jakamista, hyväntahtoista neuvomista, ideoiden esittämistä, tuen antamista tukalassa tilanteessa, huumorilla keventämistä.

Mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhön luovat pohjan työssä viihtymiselle.

Jos kaikki sanellaan ylhäältäpäin, työntekijä alennetaan koneen asemaan. Tahtooko joku olla robotti? Tuskinpa.

Hyvin työssään viihtyvä työntekijä on työnantajalle kullanarvoinen. Hän palvelee ystävällisesti asiakkaita, hoitaa työnsä tunnollisesti ja on hyvä työtoveri.

Hän antaa myös asiallista tietoa ja palautetta esimiehille, jotka eivät läheskään aina tunne asioita niin hyvin kuin työntekijä siellä ruohonjuuritasolla, sorvin ääressä tai palvelutiskillä eturintamassa.

Työilmapiiri on koko työyhteisön yhteinen asia. Sitä ei paranneta vaikenemalla tai tekemällä työtyytyväisyyskyselyjä, jotka eivät johda mihinkään.

Solmut tulee avata puhumalla, vaikka se ottaa kipeää ja nöyrtyminen ja empaattisuuden löytäminen itsestä voi olla vaikeaa.

ANNE LAURILA

Kirjoittaja on toimittaja