Mielikuvia

Saksalainen ystäväni kertoi taannoin etsineensä asuintalomme Google Earthin avulla. Tämä etsintä sitten kirvoitti hänet tiedustelemaan hyvin varovaisin sanakääntein, että olemmeko harkinneet muuttoa hieman nykyistä paremmalle alueelle.

Tästä kummastuneena yritin yhtä hienovaraisesti ilmaista, että Rantakatua tavataan Vaasassa pitää kohtuullisen hyvänä asuintalon sijaintipaikkana, on merinäköalaa (no ok, lahti lähinnä, mutta merivettä kuitenkin) ja avarahkoa puistomaisemaa. Mukulakivikatu estää tehokkaasti tarpeettoman liikenteen, ja muutenkin on mukavan rauhaisaa asua.

Tähän saksalaisystäväni sitten hetken mietittyään jatkoi, että kun näytti olevan vankila ihan parin korttelin päässä teistä.

Joten sittenpä selostamaan, että juu, on siinä lähimaastossa sellainen, mutta sehän nyt on vaan meidän vankilamme, ei se mikään paha saati asuinympäristön arvoa alentava asia ole täälläpäin. Ja aika nättikin se on, rakennettu joskus 1800-luvulla.

Eipä tainnut selostus kuulostaa uskottavalta sellaisenaan.

Mielikuvat ovat voimakkaita.

Tuosta episodista palasi sittemmin mieleeni ensimmäinen Floridan-matkamme ajalta ennen autojen navigaattoreita. Harhauduimme suunnitellulta reitiltä sivuun ja vahvoin muurein ympäröidyin rakennuksen kohdalle. Kyltissä sen edessä ilmaistiin, vapaasti suomennettuna, muurien sisällä sijaitsevan naisten rangaistuslaitoksen. Tai lähinnä termi viittasi parannuksentekoon.

Ensimmäinen primitiivireaktio: äkkiä pois täältä, töppöstä kaasulle kuin olisi jo! Sen verran vahvasti amerikkalaiset televisiosarjat olivat syövyttäneet selkäytimeen käsityksen ”hyvistä” ja ”huonoista” seuduista.

Selitäpä siinä sitten ulkomaalaiselle, että meillä täällä Vaasassa on kaikki niin toisin ja kaupungin yhdellä parhaista merenrantatonteista tosiaan on vankila.

Mahtoi tosin kyseinen tonttimaa olla kaupungin jälleenrakennusaikana ihan eri huudossa kuin nykyisin, kylmänkostea merivesi huuruineen vieressä ja aivan kaupungin laitamailla.

Vaikka melko etäisellä kaupungin laidalla yhä sellaisina päivinä kokee asuvansa, kun tuon puolitoista kilometriä vastatuulessa (luonnollisesti mennen tullen) ydinkeskustaan jalkaisin puskee.

Montakohan maakuntakeskusta maassamme on, jossa kaupungin keskustaksi ja etenkin kelvolliseksi kauppapaikaksi tulkitaan lähinnä puoli korttelia suuntaansa torin ympäriltä? Kortteli lisää, niin jo on syrjässä ja asiakasvirtojen ulottumattomissa.

Kun vastikään kauppakeskusten rakentamista taajamien ulkopuolella rajoittava maankäyttö- ja rakentamislain muutos puhutti, tuli väistämättä mieleen kärjistetty, mutta sangen vaasalainen määritelmä. Kohtapuoliin tuota lainkohtaa tulkittaisiin täällä siten, että enää ei Vaasassa voisi rakentaa kauppakeskusta kuin keskelle toria, kun meikäläisittäin kaikki muu on toivottoman kaukana kaupungin keskustasta.

Pitäisiköhän meidän hieman laajentaa tätä käyskentelysädettämme ja alkaa mieltää elinvoimaiseksi kaupunkikeskustaksi aluksi vaikka ihan parikin korttelia Vapaudenpatsaalta suuntaansa? Tai mikä ettei heti kerralla koko karttaan keskusta-alueeksi merkitty isohko pläntti.

Johanna Ahopelto

Kirjoittaja on vaasalainen yrittäjä