Maito herättää tunteita

Sivusilmällä huomaan, että minua seurataan. Hieman kumarassa kulkeva iäkäs herrasmies katselee, kun kurkottelen marketin kylmäkaapin häkistä kärryyni maitoa. Sitä alkuperältään ruotsalaista, mutta Suomessa pakattua.


Mies tulee luokseni. Hillitysti, mutta määrätietoisesti annetun palautteen positiivinen osa on, että hän puhuttelee minua nuoreksi mieheksi. Hän ei voi ymmärtää, kuinka kehtaan ostaa tuontimaitoa, vaikka vieressä on kärrykaupalla kotimaista. Saattaa hyvinkin olla, etten ole miehen ensimmäinen uhri.

Koska ostovalintani on harkittu, en jää sanattomaksi. Kerron, että enemmin ostaisin kotimaista, mutta hintaero on paisunut liian suureksi. Parikymmentä senttiä purkkia kohden on merkittävä tekijä viisihenkisen perheen ostoksissa. Vuositasolla ruotsalaista suosimalla säästää kymmeniä ellei satoja euroja.

Samoille apajille tullut keski-ikäinen nainen ihmettelee ääneen, kuinka ruotsalaista maitoa voi saada 60-70 sentillä, kun meikäläinen maksaa melkein euron.

Mies on varma, että juuri tuollaisia puheita ruotsalaiset tavoittelevatkin. Hän varoittaa, että länsinaapuri nostaa hinnat pilviin, kun viimeinenkin meijeri on saatu meillä hiljenemään. Mies tenttaa, paljonko olemme silloin valmiita maitolitrasta maksamaan. Hädän hetkellä länsinaapuri voi hänen mukaansa laittaa hanat kokonaan kiinni.

Nainen katoaa kärryineen, mutta me jäämme kertaamaan entisen pääministerin Matti Vanhasen taannoista maitoboikottia. Vanhanen uhkasi vaihtaa käyttämäänsä kauppaketjua, jos tiskiin ei ilmesty takaisin tiettyä kotimaista maitomerkkiä. Vanhus aikoo noudattaa ex-pääministerin esimerkkiä välittömästi, mikäli Vaasassa kävisi samoin.

Puheeksi tulee myös Jalasjärvellä toteutettu maitokapina. Muutaman koululaisen vanhemmat päättivät pakata jälkikasvunsa reppuun kotimaista maitoa pullossa sen jälkeen kun opinahjossa oli alettu tarjoilla ruotsalaista tuotetta.

Boikotoijat olivat itsekin maitotilallisia. He eivät voineet ymmärtää, miten lähellä tuotettu maito voi olla kilpailutuksessa kalliimpaa kuin paljon kauempaa rahdattu ruotsalainen. Joku vetää välistä ja pahasti, muisteli mies lukeneensa lehdestä viljelijöiden mietteinä.

Osien on aika vaihtua. Miehen kärryssä on kurkkua, todennäköisesti espanjalaista. Lihapaketin merkistä päätellen fileen alkuperämaa voi olla Saksa tai Tanska. Näistäkin tuotteista hyllyssä on kotimaiset versiot.

Uskallan väittää miehelle, että kotimainen kurkku on tuontitavaraa parempaa. Maidossa makueroa ei huomaa.

Totta on, että varsinkin talven edetessä hinnanero kasvaa merkittäväksi ulkomaisen kurkun eduksi.

Mies menee hiljaiseksi. Tovin mietittyään hän myöntää, että puheissani on hitunen järkeä. Hän tunnustaa, että usein tulee ostettua ulkomaalaisia kurkkuja ja tomaatteja, vaikka vihanneksia tuotetaan myös kotimaakunnassa.

Olemme yhtä mieltä siitä, että tuskin Närpiössä pakataan lasten mukaan itsetuotettuja tomaatteja. Keskustelukumppani tulkitsee, että maito on suomalaisille ruokapöydän perusta, joka herättää tunteita.

JOUNI PIHLAJASAARI

Kirjoittaja on kaupunkitoimittaja.