Lopetetaan saari venetsialaisissa

Tämän viikon lauantai on yksi vuoden tärkeimmistä päivistä Vaasan seudulla. Aina elokuun viimeisenä täytenä viikonloppuna vietetään... niin, mitä silloin vietetään?

Juhlan nimi on vaasalaisille hyvin tärkeä asia. Siihen suhtaudutaan jopa intohimoisesti.

Jos Vaasa olisi sodassa, ja tänne hyppäisi laskuvarjolla vieraan kaupungin agentti, hänet tietysti etukäteen koulutettaisiin vaasalaiseksi.

Hän opettelee historian, maantieteen, käytöstavat ja sanomaan Heido! oikealla aksentilla. Hän asioi kauppahallissa ja tietää, missä sijaitsee Putusilta.

Hän osaa olla Palosaarella eikä Palosaaressa. Kivihaan liikenneruuhkat eivät urheaa desanttia hätkäytä.

Vain yksi harmittomalta tuntuva virhe paljastaa tyypin agentiksi. Se, että hän ei tiedä, mitä nimeä lauantain juhlasta käytetään.

Virhe on yhtä kohtalokas kuin brittivakoojan tekemä huolimaton snapsitilaus saksalaisessa baarissa Quentin Tarantinon elokuvassa Kunniattomat paskiaiset. Britti näyttää baarimikolle väärää käsimerkkiä, ja verinen kahakka on valmis.

Ensinnäkin, pahin moka Vaasassa on kutsua juhlaa venetsialaisiksi. Venetsialaisia vietetään Kokkolan ja Pietarsaaren seuduilla. Hyvä niin, kivat sinne.

Pohjalaisen sivuilla on useana vuotena näkynyt mainoksia, joissa kehotetaan asiakkaita valmistautumaan venetsialaisiin. Niitä ilmoituksia ei ole ladottu Vaasassa, ellei tekijä oleta vaasalaisten lähtevän sankoin joukoin sadan kilometrin päähän viikonlopuksi.

Jotkut käyttävät sanontaa saaren lopettajaiset. Käsittääkseni mitään saarta ei lopeteta lauantaina, eikä niistä yksikään vajoa meren syvyyksiin.

Toivottavasti ei myöskään lopeteta ketään Saari-nimistä, vaikka naapurisopu on usein koetuksella saaristossa.

Vaasassa vältetään puhumasta mökkikauden päättäjäisistä, sillä tosivaasalainen ei käy mökillä. Hän menee huvilalle tai saareen.

Mökistä tulee vaasalaiselle mieleen keskellä metsää pilkottava punainen tupa, jonka pihalla kasvaa koiranputkia, tai lammen rannalla oleva kymmenen neliön lautatönö, jota hyttyset piirittävät.

On arvokkaampaa sanoa menevänsä huvilalle. Meren äärellä on huviloita, ei mökkejä.

Kun katsoo kiinteistövälittäjien sivuilta Vaasan seudun loma-asuntojen hintoja, ei niiden perusteella voi puhua muista kuin huviloista.

Kolmekymmentäkolme vuotta vanha huvila Raippaluodon perukoilla Söderuddenissa maksaa 285 000 euroa. Sähköt on, vesi haetaan kaivosta.

Saarikauden päättäjäiset on jo hieman parempi termi.

Siinäkin piilee ongelma. Monet huvilat eivät sijaitse saaressa vaan mantereella.

Vaasassa vietetään huvilakauden päättäjäisiä.

Eipä tässä muuta.

mikko kallionpää

Kirjoittaja on kaupunkitoimittaja