Kunniakierros on tuonut rahaa

Idea kunniakierroksesta syntyi Suomen Urheiluliitossa kolmekymmentä vuotta sitten. Idea on yksinkertainen, mutta tuottava. Kunniakierrosta kierretään urheilukentällä.

Juoksija on hankkinut tukijoita, jotka maksavat tietyn summan jokaisesta kierroksesta, jonka juoksija taivaltaa tunnissa.

Kun Kunniakierros vuonna 1982 käynnistyi, oli järjestelyissä mukana myös Vaasan läänin urheilulautakunta. Vähitellen urheiluseurat ottivat päävastuun.

Kunniakierroshistorian paras kerääjäseura on IK Falken. Lähituntumassa Kristiinan Urheilijat ja Nurmon Urheilijat-99.

Mukana ovat olleet lähes kaikkia yleisurheilua harrastavat seurat. Kunniakierrostapahtumat ovat olleet moni-ilmeisiä.

Tulokset kolmenkymmenen vuoden ajalta ovat hämmästyttäviä. Rahaa on kertynyt yhteensä 27 miljoonaa euroa, josta seurojen osuus on 50-70 prosentin paikkeilla.

Eräät yleisurheilumiehet ovat keränneet vallan mahdottomia summia, kuten seinäjokelainen Matti Mäki-Reinikka, lähes 300000 euroa, Juhani Riski Kristiinankaupungista 170000 euroa, vaasalainen Håkan Nordman lähes 150000 euroa ja seinäjokelainen lääkäri Jussi Jouppilakin 55000 euroa. On pitänyt kiertää monta kertaa kentän ympäri monen tukijan kannustamana!

Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntien urheiluseurat ovat hyödyntäneet muita paremmin Kunniakierros-idean mahdollisuudet. Jos ruotsinkielisissä kunnissa on sitä arvostettua sosiaalista pääomaa, ovat Etelä-Pohjanmaan urheiluseurat pärjänneet perinteisellä kökkähengellä. Kunniakierroksen tulokset viestivät luonnollisesti myös yleisurheilun asemasta ja tärkeydestä.

Ensimmäinen Kunniakierros hämmensi vielä mieliä. Tukijoiden hankkimisessa täytyi olla myös kärsivällinen, sillä maksajan piti puntaroida juoksijan kuntoa, jotta osasi laittaa oikeat panokset likoon. Heti alkuvaiheessa oli niitäkin tukijoita, jotka maksoivat kertasumman, jolloin juoksija saattoi kierrellä rauhassa urheilukentän rataa.

Seinäjoella ensimmäisen Kunniakierroksen aikoihin vaikutti yrittäjänä sveitsiläissyntyinen Kurt Balmer, joka oli menestynyt erinomaisesti pitkien matkojen juoksijana. Hän hankki tukijakseen erään seinäjokelaisen yrittäjän, jolla ei ollut tietoa Balmerin juoksijataustasta. Balmer oli kertonut kertoi, ettei ole kovassa juoksukunnossa, joten kierroksesta voi maksaa hyvän hinnan.

Kierroshinnaksi sovittiin 250 markkaa. "Huonokuntoinen" Balmer juoksi 40 kierrosta, joten tukijalle osoitettiin 10000 markan lasku, jota sitten myöhemmin soviteltiin kohtuullisempaan suuntaan.

Balmerin kun olisi pitänyt paljastaa enemmän kestävyysjuoksijataustastaan! Yrittäjä vakuutti, ettei sen jälkeen ole ostanut "sikaa säkissä". Balmer ja hänen tukijansa ystävystyivät tapauksen myötä.

Leipomoyrittäjä Balmer oli värikäs persoona, joka käytti myös värikästä kieltä. "Balmerin pulla hyvä pulla, naapuriliikkeen pulla on p-ka pullaa", oli hänen tapansa mainostaa tuotteitaan.

Mainonta ei kuitenkaan johtanut oikeustoimiin, kun molempien liikkeiden pullien ja possujen kysynnän kerrottiin lisääntyneen.

Kunniakierros-idea on suomalaisen urheiluhistorian parhaimmista. Sen toteuttaminen on antanut mahdollisuuksia moniin sovelluksiin ja korostanut samalla kuntoliikunnan tärkeyttä. Kun kunto on hyvä, pärjää arjen askareissakin paremmin.

Ilmari Ylä-Autio

Kirjoittaja on seinäjokelainen lakimies ja liikuntaneuvos