Kovia mutta reiluja säästöjä, kiitos

Barrikadeille, lakkoon, jarrut päälle – rukkaset naulaan ja pensselit santaan.

Rähinä alkoi heti, kun hallitus julkisti kilpailukykypakettinsa, jossa tarjotaan lomien lyhentämistä, pyhätyölisien alentamista ja ylityökorvausten puolittamista.

Isoa mielenosoitusta puuhataan ensi viikon perjantaiksi Helsinkiin. Vienti-Suomen portinvartija AKT lyö luukut satamissa kiinni. Auto- ja kuljetusalan liitto iskee Suomi-neitoa tuttuun tapaan vyön alle.

Työmarkkinarähinöissä veri kuohahtaa kuten Etelä-Euroopassa. Lakkoherkkyydessä Suomi on perinteisesti tullutkin italialaisten ja kreikkalaisten perässä. Saavutetut edut ovat pöhöttyneet pyhiksi, vaikka esimerkiksi työttömien ja pienyrittäjien kasvava joukko voi moisista huojennuksista vain uneksia.

Ärhäköitä reaktioita katsellessa kannattaa muistaa, että kansa antoi vaaleissa tukensa toteutetulle poliittiselle linjalle. Silloin oli varsin hyvin tiedossa, että mikään eväsretki ei ole edessä. Nykyiset hallituspuolueet tekivät aikeensa selviksi kampanjoissaan.

Vaikka palkansaajajärjestöt ja oppositio arvostelevat leikkauksia, kansalaiset ovat vaalien jälkeenkin nostaneet peukkunsa tiukalle taloudenpidolle. Lauantaisesta Pohjalaisesta saimme lukea, että yli puolet nielisi palkkojen nollakorotukset.

Talouskuri ei saa tukea vain Suomessa. Kuri kärkenään vaalit voitti toukokuussa myös Britannian konservatiivipuolue. Britit luottivat pääministeri David Cameronin kykyyn saada saarivaltakuntaan kasvua. Cameron nousi asemaansa 2010, jolloin hän julkisti ensitöikseen ankaran leikkauspaketin.

Britannian julkisia menoja leikattiin sata miljardia puntaa Cameronin ensimmäisellä kaudella. Saman teki rautarouva Margaret Thatcher vuosina 1979–1990.

Kuten 1980-luvulla brittien talous aluksi sukelsi. Se huomattiin heti myös Suomessa, jossa viisasteltiin, kuinka leikkauspolitiikka ajaisi kansantalouden ojasta allikkoon.

Nyt viisastelijoita ei näy. Britannia kasvoi 2014 kolme prosenttia, kun Suomi riutuu nollilla. Brittien työttömyys on reilu viisi prosenttia eli puolet Suomen tasosta.

Talouskriisissä kamppailevat Espanja ja Latvia käyvät läpi vielä brittejä kovempaa kuuria. Uhraus kannattaa myös siellä.

Toisten mielestä leikkauksilla kurjistetaan orastavaa kasvua. Toiset pitävät velan päälle rakentamista kaikkein petollisimpana vaihtoehtona. Kohdistaminen nousee tärkeäksi.

Säästöjen pitää olla tasapuolisia. Nyt julkistettujen leikkausten osumista vuorotyöläisiin kannattaisi vielä miettiä. Onneksi pienituloisten eläkeläisten asumistukiin kohdistuvia leikkauksia sentään kohtuullistettiin.

Metalliliiton puheenjohtajan Riku Aallon (sd.) ajatusta johtajien bonusten keskeyttämisestä kannattaisi soveltaa ainakin valtionyhtiöissä. Suomalaisia pitää johtaa edestä.

Suomessa yritetään nyt jotakin sellaista, johon ei ole ennen rohjettu. Korporatismi eli järjestövalta joutuu koville edustuksellisen kansanvallan kanssa. Paineen kasvaessa parlamentarismi on aina väistänyt.

Olisiko mahdotonta ajatella niin, että katsottaisiin rauhassa läpi, tepsivätkö perusporvarihallituksen kovat rohdot? Saadaanko suomalaisille lisää töitä?

Jos urakka päättyy mahalaskuun, poliitikot on helppo vaihtaa seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Sen takaa meille koeteltu kansanvalta.

TONI VILJANMAA

toni.viljanmaa@i-mediat.fi

Twitter: @TSViljanmaa

Kommentoi