Kolumni: Valehtelu tärvää Timo Soinin työn

Onko valhe keinoista alhaisin? Vai onko se hyväksytty ja älyä osoittava tapa edistää kullekin tärkeitä asioita?

Politiikan hullut päivät suomalaisen populismin pesänselvityksessä pakottavat miettimään poliitikkojemme luotettavuutta.

Harva tukee perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon äärimmäisimpiä äänenpainoja maahanmuuttopolitiikasta ja vielä harvempi allekirjoittaa hänen ihmisvihaa tihkuvat bloginsa vuosien varrelta.

Yhtä harva hyväksyy myöskään valehtelemista päin naamaa.

Uusi vaihtoehto -ryhmän rivikansanedustajan, ulkoministeri Timo Soinin valhe oli poikkeuksellisen härski, kun Lännen Median toimittaja Lauri Nurmi paljasti 20 perussuomalaisen loikkausaikeet ja hallituksen ydinryhmän järjestelyt (Pohjalainen 3.6.).

”Ajatus siitä, että loikkaisin perustamastani puolueesta on mieletön. Se oli Juudas, en minä, joka meni ja hirtti itsensä”, Soini vastasi blogissaan.

Soini moitti Helsingin Sanomia siitä, että se oli lähtenyt jatkamaan Lännen Median ansiokasta analyysiä. HS:n toimittaja Marko Junkkari oli Soinin mukaan ”langennut Lännen Mediaan ansaan” ja kirjoittanut ”arvolleen sopimattoman pakinan Soinista ja seteliselkärankaisista”. ”Valhe aseena on alhaisin astalo”, Raamattua mieluusti työkalunaan käyttävä Soini lopetti juhlavasti.

Tätä kirjoittaessaan Soini tiesi valehtelevansa. Kirjoitus on vain alaviite hallituskriisiviikossa, mutta paljastaa, mikä merkitys totuudella on politiikassa.

Kaiken lisäksi Soini haukkui suomalaista mediaa ”valemediaksi”, USA:n presidentin Donald Trumpin tyyliin. Tämän voi ottaa vitsinä, kuten yhä useampi nykyään politiikan ottaa, mutta moni otti ministerin sanat tosissaan.

Suomalaiset ovat tuudittautuneet siihen, että ministerin sanaan voi luottaa. Sinisilmäisyydestä kannattaa nyt luopua. Erityisesti median on syytä terästäytyä. Entistä tarkempi lähdekritiikki on välttämätöntä.

Perinteiseen poliittiseen peliin kuuluu se, että Soini ei voinut muuta tehdä kuin kiistää rajusti Lännen Median loikkaustiedon. Myöntäminen olisi hajottanut perussuomalaiset jo ennen puheenjohtajavaalia. Hallitus olisi vaihtunut varmasti. Ja Soini olisi menettänyt himoamansa ulkoministerin paikan.

Siispä Soini valehteli. Hallituksen johtotroikka oli mitä ilmeisimmin jyvällä siitä, mitä perussuomalaisissa oli tekeillä. Tämäkin kiistetään eli totuutta ainakin hämärretään.

Politiikkaan on pesiytynyt kumma perinne, jossa valehtelua ei saa sanoa valehteluksi, vaan sitä sievistellään nätein sanankääntein. Puhutaan ”muunnellusta totuudesta” tai ei "kerrota koko totuutta” tai annetaan vain ”hieman erilainen kuva asiasta”. Voidaan jopa puhua ”niin totta kuin osataan”.

Ehkä myös kansalaisille voitaisiin järjestää valehtelemisen peruskursseja, jotta me kaikki oppisimme hivenen lisää tästä jalosta kansalaistaidosta?

Sievistely johtaa siihen, että valehtelu hyväksytään. Ehkä olen lapsellinen, mutta valehteleminen ei mielestäni voi kuulua tapoihin missään kunniallisessa ammatissa, ei edes politiikassa. Suomalaiset ylpeilevät rehellisyydellä. Valehtelusta ei saa tulla uusi maan tapa.

TONI VILJANMAA

Kommentoi