Kolumni: Vaikeuksien kautta voittoon

Urheilussa onnistumisen ja epäonnistumisen raja on monesti hiuksenhieno. Onnistuminen on jokaisen urheilijan tavoite ja sen eteen tehdään kovasti työtä ja onnistumista mitataan ja arvioidaan luonnollisesti arvokisojen tai mestaruuskisojen kautta. Monesti lopputulos voi kuitenkin olla palkitsevampi kun kaikki ei aina mene ns. niin kun on toivonut. Kuulostaako erikoiselta?

Luin kesän aikana kolumnin, jossa mainittiin amerikkalaiset tutkijat, jotka ovat jo pitempään tutkineet lahjakkaiden urheilijoiden kehityskaarta ja siihen vaikuttaneita asioita. Tutkijat huomasivat, että sen sijaan, että matka huipulle olisi mahdollisimman suora ja helppo, siihen tarvitaan myös vaikeuksia ja haasteita. On myös muistettava, että nämä haasteet eivät aina liittyneet urheiluun, vaan nuoren ihmisen elämään ylipäätänsä.

Kehittyäkseen lahjakkaiden urheilijoiden on kohdattava haasteita ja epäonnistumista, muuten he eivät opi onnistumaan, oli yksi tutkijoiden nostoista. Ilman, että opitaan tiedostamaan, että epäonnistuminen on osaa onnistumista, nuoret urheilijat tulevat jossain vaiheessa tippumaan korkealta eikä ikinä henkisesti palaudu siitä.

Tutkimuksessa puhuttiin myös paljon siitä, että epäonnistumista ei saisi vaan nähdä pettymyksenä, koska ilman sitä, tärkeä askel tutkijoiden nimeämällä “Rocky Roadilla” jää puuttumaan. Ne nuoret urheilijat, jotka oppivat tulemaan takaisin epäonnistumisten jälkeen, entistä kovemmalla halulla ja sitoutumisella, ovat myös ne, jotka menestyvät huippu-urheilijoina.

Mitä meidän, urheilijoiden tukijoukoissa mukana olevien, on siis tehtävä? Tärkeintä on viestiä siitä, kuinka tärkeä on ottaa opiksi vaikeista hetkistä tai epäonnistumisista. On opittava analysoimaan urheilusuorituksia ja niihin vaikuttavia asioita, jotta asioita voi seuraavalla kerralla tehdä paremmin.

Tekstissä puhuttiin paljon siitä, että pitäisi jopa säännöllisesti luoda haastavia tilanteita nuorille. Toisaalta on todettava, että usein haasteita tulee eteen joka tapauksessa, halutaan tai ei.

Ratkaisevinta on kuitenkin miten näitä kohdataan, koska haasteista on löydettävä oikea reitti eteenpäin. Pitää rehellisesti katsoa peiliin ja todeta missä kohtaa on tapahtunut virheitä tai mitä kannattaisi muuttaa. Ajatus ja fokus pitää aina olla siinä, mitä tapahtuu seuraavaksi ja miten “minusta” voi tulla entistä parempi. Nuoren nälkä ja halu kehittyä on hyvin ratkaisevassa roolissa.

Tein oma urani aikana yhteistyötä urheilupsykologi Juri Haninin kanssa, joka aina painotti “käytä oma energiasi niihin asioihin, mihin pystyt itse vaikuttamaan”. Myönnän, että se oli välillä helpommin sanottu kun tehty, mutta toisaalta niin totta. Mennyttä ei pysty enää muuttamaan, mutta tulevaan voi vielä vaikuttaa.

Mikaela Ingberg
Vaasanseudun Urheiluakatemian toiminnanjohtaja

Kommentoi