Kolumni: Vaarallinen houkutus

Politiikan syksyn perinteisesti avaava budjettiriihi on taas käsillä. Se sähköistää politiikan. Valmista pitäisi olla elokuun lopulla. Menneiden vuosien draama on kuihtunut kuin kasvit ilmastomuutoksen runtelemassa Suomen kesässä. Takavuosina budjettiriihi saattoi kestää viikonkin. Hallituspuolueet ottivat toisistaan koko- ja puolinelsoneita vaihtelevalla menestyksellä. Journalistien armeija päivysti vuorokauden ympäriinsä säätytalon edessä. Ilmassa oli urheilujuhlan tuntua.

Nyt on toisin. Hallitus on varannut kaksi päivää ensi vuoden talousarvion laadintaan elokuun lopulla. Todennäköistä on, että enin aika menee peukaloiden pyörittelyyn.

Mennyttä elämää ovat myös vaalibudjetit. Hallituksilla oli taipumus tunkea viimeiseen talousarvioon ennen vaaleja kannatusta kasvattavia elementtejä. Usein ne olivat talouspoliittisesti tyhmiä ja toivottu vaikutuskin jäi epäselväksi. Tästä taudista on pääosin päästy, vaikka hallituspuolueissa hyvä taloustilanne houkuttaa jakopolitiikkaan verotusta alentamalla. Olisi viisasta kieltäytyä houkutuksesta.

Virkamiesten esitys talousarvioksi julkistetaan tänään keskiviikkona. Yllätykset olisivat yllätys. Poliittinen sinetti ehdotukselle saadaan elokuun lopulla. Yllätyksettömyys olisi yllätys. Väärän talouspolitiikan riski liittyy jälkimmäiseen vaiheeseen.

Suurin virhe mitä budjettiriihessä voidaan nyt tehdä, on päätyä mittaviin veronalennuksiin. Se olisi vastuutonta. Vallitsevassa suhdannetilanteessa pitäisi veroja pikemminkin nostaa kuin laskea.

Verotukseen tehdään ”viran puolesta” inflaation aikaansaaman pienen verojen kiristymisen ehkäisevä korjaus. Se ei ole veronalennus. Se on tekniikkaa, joka tehdään yleensä automaattisesti.

Palkansaajien työeläkemaksu nousee ja se kiristää verotusta noin 0,25 prosenttia. Sen kompensointi tuloverotusta alentamalla voidaan tulkita veronalennukseksi. Palkansaajan kokonaisverorasituksen pitäminen ennallaan maksaa noin 200 miljoonaa euroa. Tämän korjauksen hallitus voisi tehdä, mutta samalla olisi viisasta kerätä vastaava summa muilla veroilla.

Hyväosaisten jatkuva narina verojen alentamiseksi kannattaa järkevän talouspolitiikan nimissä nyt unohtaa. Hyvätuloisilla ei ole sanottavaa kannustinongelmaa, vaikka kovaäänisesti näin julistetaan. Sen sijaan meillä on kannustinongelmia pienituloisten keskuudessa. Jos tuloveroa päädytään alentamaan, kannattaa se tehdä painottaen pien- ja keskituloisia.

Periaatteessa menot on lyöty kiinni, mutta rakenneongelmien hoitoon voisi satsata hieman lisää. Kyse olisi koulutuspanostusten lisäämisestä ja työvoimapolitiikkaan satsaamisesta. Nämä panostukset olisivat järkevää rakennepolitiikkaa, veronalennukset olisivat tyhmää suhdannepolitiikkaa.

Ralf Sund

STTK:n pääekonomisti

Kommentoi