Kolumni: Useimmat lapset eivät ole kuin Messi

Kun olin nuori, kesäloma oli synonyymi jalkapallo-otteluille. Se saattoi tarkoittaa Wasa Football Cupia kotikentällä sekä Oddebollenia ja Umeå fotbollsfestivalia Ruotsissa. Vaihtoehtoisia lomasuunnitelmia ei ollut, vaan perhe halusi viettää kesän yhdessä ja oli siksi pakotettu tekemään niin jalkapallokentän laidalla.

Se oli hienoa aikaa, josta minä ja ystäväni puhumme yhä, kun tapaamme. Olimme joukko jalkapallohulluja Oravaisten, Vöyrin ja Maksamaan pikkupoikia. Matkustimme ympäri maata vanhemmat ja sisarukset kannoillamme. Muukin osa vuotta meni urheilun merkeissä. Harrastimme myös salibandya ja yleisurheilua, joten vanhempienkin kallisarvoiset lomat kuluivat voiteiden, viilennyssuihkeiden ja likaisten jalkapallovaatteiden parissa.

Vaikka perhe joutui kerran lykkäämään Kreikan-matkaansa jalkapallon takia, haluan uskoa, että se oli elämys kaikille. Se, että asui välillä hyvin askeettisesti lähikylien viidentoista perheen kanssa, loi loistavan tunnelman. Siellä ei lopulta oltu lasten takia, vaan siksi, että oli mukava viettää aikaa muiden perheiden kanssa.

Ajat muuttuvat. Paljon keskustellaan vanhempien roolista nuorisourheilussa. Ruotsissa tehtiin tutkimus, joka osoitti, että kahdeksan kymmenestä vanhemmasta pitää ongelmallisena yli-innostuneita vanhempia, jotka painostavat lapsiaan liikaa tai kritisoivat nuoria tuomareita ja joukkueenjohtajia liian kovaäänisesti.

Miten aktiivinen vanhempana on oltava, kun oma lapsi pelaa tai harjoittelee? Ei ole aina helppo tietää, mikä on oikein tai väärin. Tunteet voivat välillä ottaa vallan myös 9-vuotiaiden välisessä ottelussa. Valmentajana voi olla vaikea saada yhteys lapsiin, kun joukko yli-innokkaita vanhempia yrittää huutaa hyvää tarkoittavia ohjeitaan.

Liika innostus on asia, joka osoittaa minun maailmassani vain aitoa kiinnostusta. Mutta yhä useammin näkee valmentajia ja joukkueenjohtajia, joiden on pakko asettaa rajoja, jotta lapset jatkossakin voivat olla turvallisessa ja kehitystä hyödyttävässä ympäristössä.

Erään ystäväni lasten joukkueessa päätettiin, että vanhemmat eivät enää saaneet seistä sivurajalla, kun heidän lapsensa harjoittelivat. Ystäväni totesi, että hän ymmärsi tämän täysin. Toisen ystävän lapset ovat tanssiryhmässä, jossa on aina sääntönä, että paikalla olevat vanhemmat menevät toiseen huoneeseen, kun lapset tanssivat.

Toivon, ettei tästä tule yleisempää. Ympäristö kasvattaa, ja haluan uskoa, että vanhemmilla on jatkossakin tärkeä rooli. Mutta kun kannustushuudot vaihtuvat aggressiivisemman tyyppiseen viestintään, voi ymmärtää, että valmentajien on pakko tarttua asiaan. Kun lapset aletaan nähdä ”projekteina”, ja heidät hukutetaan vaatimuksiin ja odotuksiin, on ehkä tarpeen erottaa lapset ja vanhemmat.

Useimmat lapsethan eivät ole kuin Messi. He ovat mukana vain parhaan kaverinsa takia ja koska se on hauskaa. Wasa Football Cupin aikana saa mennä diskoon Leipätehtaalle tai laskea Tropiclandian liukumäessä.

Kesäviikot eri jalkapallokentillä luovat muistoja ja ystäviä elämän ajaksi, juuri niin kuin meille pohjalaisille pikkupojille ja perheillemme 10 vuoden ajan. Koimme asioita, joista puhumme vielä tänäänkin. Elämyksiä, jotka luotiin ympäristössä, jota mahtavat vanhempamme olivat luomassa.

Oravaisista lähtöisin oleva jalkapalloilija, joka pelaa ammatikseen Tanskassa

Kommentoi