Kolumni: Työttömät ovat laiskoja

Kyllä minä taas niin mieleni pahoitin. Tamperelainen kaverini lähetti linkin Aamulehden juttuun. Luin tekstin, ja sisälläni heräsi voimakkaiden tunteiden lisäksi pieni salapoliisi.

Kyseessä oli lehtiartikkeli tamperelaisesta sankariyrittäjästä. Otsikko ja teksti olivat niin raflaavia ja provosoivia, että oli pakko selvittää taustoja. Otsikko kuului seuraavasti: "Yrittäjä X turhautui työttömiin: Tarjolla neljä työpaikkaa, ei yhtään hakijaa”.

Internet on onneksi niin hyvässä kuin pahassa sellainen paikka, että kun sinne jotakin laittaa, se ei lähde heti pois, vaikka haluaisikin. Kaivoin siis työnhakuilmoituksen esiin.

Löytyi käsittämättömän vaatimaton hakuilmoitus. Vesseli vaati tulevalta duunarinalulta seuraavaa: oma pakettiauto, omat työkalut, vaatimuksen täyttävät suojavarusteet. Ammattitaitovaatimukset olivatkin vähän löysemmät. Puuseppä ja putkimies tai sähkö-asentaja. Mielellään kaikki. Sitten palkka: 2 000 euroa kuussa niistä taidosta hän oli valmis pulittamaan.

Epäilen pahasti, että noilla meriiteillä ei varmaan ole työkkärissä ketään.

Jos kaverilla on omat työkalut, paku ja kolmen alan ammattitaito, niin ”hra X”, hän on todennäköisesti sinun kilpailijasi omalla y-tunnuksella. Jos mietitään ammattinimikettä ”puuseppä”, niin voisin sanoa, että tunnen yhden puuseppä-taitoisen, joka hänkin kulkee varmaan rakennusmies-nimikkeellä. Eli kriteerit ovat mielenkiintoiset.

Toimittaja kysyi hienosti, onko vaatimustaso ollut sitten liian korkea, jos vakituinen työ ei kelpaa. Tähän yrittäjä totesi: ”Ei meillä ole suuria koulutusvaatimuksia. Puualan tai metallialan koulutus on eduksi, mutta jos nyt vähän käsillään jotain osaa, niin se riittää.”

Aijaa. Lehtihaastattelu poikkeaa jonkin verran siitä, mitä hän ilmoituksessa etsi. Sen verran kuitenkin puolustan tässä yrittäjääkin, että eihän se ole hullu, joka pyytää. Mikäli sopivaa duunaria ei kuitenkaan löydy, niin onko vika yhteiskunnassa, työttömissä vai itsessä?

Yrittäjät. Mikäli teillä on vakituinen työpaikka tarjolla, jossa ei tarvitse oikein mitään osata, maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa ja on täydet viikkotyötunnit, mutta työntekijää ei löydy, niin ottakaa rohkeasti yhteyttä vaikka minuun. Voin käyttää vapaa-aikaani auttaakseni teitä.

Jokainen, joka tuntee minut, tietää tasan tarkkaan, että minä arvostan suuresti yrittäjiä. Jos itse keksin jonkin hyvän jutun, saatan liittyä joukkoonne. Olisi hienoa työllistää joskus ihmisiä.

Minua suorastaan ahdistavat tässä yhteiskunnassa jatkuvat vastakkain-asettelut. Aivan sama, onko se duunari vai työnantaja. Ketä se palvelee ja mitä se jalostaa, kun lynkataan mediassa toisiamme kilpaa?

Jokaisen onkin tällaisena aikana syytä ottaa aina omaan harkintaan, mitä lehdestä lukee. Kannattaa miettiä tätäkin kolumnia. Onko tämä shittiä vai tuntuuko todelta? Jos tuntuu todelta, niin jotain tarttis tehdä koko yhteiskunnan ajatusmaailmaan.

Voitaisiin kävellä pikkasen enemmän käsi kädessä. Niin lapset kuin vanhemmat. Ystävät ja kollegat. Erikoisimpana: työntekijät ja työnantajat. Ihminen on laumaeläin, ja tarvitsemme toisiamme työelämässäkin. Eläinkunnassa yhteistyöllä on helpoin saalistaa.

MIKKO VUOTO
Laihialainen duunari ja kahden pienen tytön isä

Kommentoi