Kolumni: Toive ikuisesta elämästä itää sukkulamadoissa

Pirun sitkeitä ne ainakin ovat, nuo puolen millin kokoiset loiseläjät. Ei niitä tapa kylmyys, ei aika.

Jopa 40 000 vuotta Siperian ikiroudassa uinuneet sukkulamadot virkosivat eloon, kun venäläistutkijat kaivoivat ne 30 metrin syvyydestä ja ryhtyivät lämmittämään niitä laboratoriossaan.

Madot eivät olleet moksiskaan pitkistä ja jäätävistä nokosista. Herättyään henkiin ne halusivat vain saada ruokaa ja liikkua.

Mikä uutinen tämä onkaan ihmiselle, joka vuosituhansia on tavoitellut ikuista elämää katoavaisuuden pelossaan!

Sukkulamadoista saattaa nyt löytyä vastaus pitkän elämän salaisuuteen, ehkä ne estävät jopa kuoleman. Ainakin tutkijoilla on mahdollisuus selvittää, miten niiden solut kestävät jäätymistä ja sulamista.

Siihen on muutama sata ihmistä pannut jo toivonsa.

Ensimmäinen ihminen syväjäädytettiin vuonna 1967. Tohtori James Bedford jäädytettiin siinä toivossa, että tulevaisuudessa hänet voitaisiin sulattaa ja herättää uudelleen henkiin.

Tiettävästi hän viruu pakastimessa edelleen, tarkemmin sanottuna Alcor Life Extension Foundationin tiloissa Arizonan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Siellä hän lepää noin 150 syväjäädytetyn ihmisen ja kymmenien pakastettujen eläinten seurassa.

Maailmassa on kolme kryoniikkaa eli syväjäädytystä harjoittavaa yritystä. Kaksi niistä on Yhdysvalloissa ja yksi ihan Suomen naapurissa, Venäjällä.

Moskovan alueella toimiva venäläisyritys KrioRus on pakastanut kuolleita säiliöihin, jotka pidetään nestemäisen typen avulla -196 asteen lämpötilassa. Yle kertoi viime vuonna, että vuonna 2005 perustettu KrioRus on syväjäädyttänyt yli 50 ihmistä.

Näistä puolella on säilytetty koko keho, toisella puolella joko pää tai aivot. Kryoniikan nimiin vannovat uskovat nimittäin, että pää tai aivot voidaan tulevaisuudessa istuttaa asiakkaan DNA:sta kloonattuun kehoon tai proteesikehoon.

Monet syväjäädytetyistä ovat kuolleet sairauteen, johon he toivovat parannuskeinoa tulevaisuudessa.

Mutta miksi tulevaisuuden ihmiset sulattaisivat sairaita ihmisiä eloon? Tai ylipäätään ryhtyisivät herättämään kuolleita maapallolle, joka pursuaa jo nyt ihmisistä?

Miksi juuri meitä pitäisi pakastaa?

Mekö olemme niitä ihmiskunnan huippuja, jotka on syytä säilöä ja herättää tarpeen vaatiessa henkiin? Ovatko meidän tietomme ja taitomme sellaisia, joista on eniten hyötyä tulevaisuudessa?

Ehkä meistä todetaan tuhansien vuosien päästä samaa kuin me egyptiläisistä: Ne hölmöt luulivat löytäneensä keinon paeta kuolemaa, voivansa ostaa itselleen aikaa.

Ja ainoa, joka silloinkin porskuttaa, on sukkulamato.

Jaana Mattila
@lannenmedia.fi

Kommentoi