Kolumni: Tasapäistämistä voi tulla vielä ikävä

Huikeaakin uutuudenhuumaa seuraa usein luonnonvoiman lailla latistava lässähdys.

Toivon, että kyse on vain siitä, mutta voi tässä piillä vakavampikin uhka: Helsingin yliopiston psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen pelkää, että peruskoulun tasa-arvoisuus on karkaamassa uuden opetussuunnitelman (ops) myötä (MS 20. 1.)

Keltikangas-Järvinen kirjoittaa kolumnissaan, että vanhempien sosiaalisen taustan merkitys lapsen koulumenestykselle on viimeisimpien tutkimusten mukaan kasvanut. Samoin on kasvanut jo entisestään iso ero tyttöjen ja poikien koulumenestyksessä.

Käänne on tapahtunut syksyn jälkeen. Vielä ei ole tutkimustietoa siitä, mistä lässähdys johtuu. Selitystä on julkisessa keskustelussa haettu vanhemmista, jotka eivät motivoi lapsiaan, kannusta heitä lukemaan kirjoja eivätkä vaadi lapsiltaan riittävästi. Psykologi ei usko tähän. Hän kääntää peiliä kouluun päin: Olisiko siellä tapahtunut jotain, joka selittäisi muutosta?

Katse on 1. elokuuta alakoulujen perusopetuksessa käyttöön otetussa opetussuunnitelmassa. Uudistuksen yksi keskeinen tavoite oli koulutuksen tasa-arvon vahvistaminen, mutta professori on sitä mieltä, että tavoite ei toteudu.

Vika ei ole kodeissa, vaan koulussa, sillä Keltikangas-Järvinen pelkää, ettei uudenlainen koulu enää synnytä motivaatiota, aitoa oppimisen ilosta ja onnistumisen kokemuksista kumpuavaa innoitusta. "Jos motivaation syntyminen jo lähtökohtaisesti jätetään kodin huoleksi, ei ole aihetta ihmetellä, että tasa-arvo väistyy ja lapsen sosiaalinen tausta saa yhä enemmän tilaa koulumenestyksessä."

Syynä siihen, että opsin tavoitteet jäävät tavoitteiksi, lapsen kehityspsykologian tuntija pitää liian suurta kuormitusta. Uuden oppilaskäsityksen mukaan oppilas kun ei enää ole pelkkä opettamisen kohde, vaan aktiivinen, vastuuntuntoinen ja reipas toimija.

Professoria hirvittää:

"Kahdeksanvuotias poika ei kehity itsenäiseksi sillä, että hänen oletetaan olevan itsenäinen, eikä hän kehity omaehtoiseksi oppijaksi sillä, että hänet jätetään toimimaan omaehtoisesti."

Uhkana on, että lapsi liukenee opsin mukana.

1970-luvulla luodun peruskoulun ideologian ytimessä oli, että koulun tulee vähentää, ei vahvistaa sosiaalisen taustan tuomia eroja. Tämä ei uudessa opsissa toteudu, pelkää Keltikangas-Järvinen. Tavoitteet ovat hyvät, mutta niitä ei saavuteta.

Siinä, missä vanha peruskoulu oli jopa tasapäistämiseen saakka kaikille sama, se tarjosi heikoimmallekin sen tuen ja oppimisen motivaation, jota tämä nyt jää paitsi, ellei tuki ja innoitus tulee vaikkapa kotoa. Jos koulu edellyttää liian paljon, on vaarana, että heikoimmat tippuvat kärryiltä. Eriarvoisuus kasvaa. Tuleeko tasapäisyyden tilalle vahvemman oikeus menestyä?

Meitä toimituksessa kiinnostaisi tietää, mitä opettajat ajattelevat uuden opsin toimeenpanosta: Onko se tuonut opetukseen kaivattua uusiutumista vai onko muutos ollut joiltain osin floppi?

Teemme lähiaikoina kyselyn alueemme alakoulujen opettajille, jossa selvitämme kokemuksia aiheesta. Toivon opettajien yhteydenottoja myös sähköpostiini: Onnistuiko opetussuunnitelman uudistaminen vai haukattiinko liian iso pala?

PIA HUNNAKKO

Kommentoi