Kolumni: Suomesta tulee valo

Ammoisista ajoista lähtien suomalaisia on pidetty maagisesti lahjakkaana ja maailmankaikkeuden näkymättömiä energioita herkästi aistivana kansana. Vanhoissa Itämeren alueen kertomuksissa suomalaisen osana oli usein olla voimasanat tunteva tietäjä, jolta merenkulkijat ostivat matkansa varalle solmuihin sidottua tuulta.

Ilmeisesti moderni aikakaan ei ole tätä ominaisuutta kansansielusta kyennyt pois huuhtomaan, sillä esimerkiksi teosofisen liikkeen perustaja H.P. Blavatsky uskoi, että kun muualla maailmassa pimeys ja tietämättömyys tulevat lopulta ottamaan vallan, saapuu suuri pelastus juuri Suomesta.

Samaa ovat vihjailleet tavalla tai toisella monet muutkin hengen jättiläiset aina Martti Lutherista Aino Kassiseen.

Viime keväänä julkaistu tietokirja "Teosofien Suur-Suomi" avaa omalta osaltaan ylläkuvattuja ennustuksia ja niiden merkitystä niin suomalaisen salatieteen kuin kokonaisen kansakunnan kulttuurisen ymmärryksen syntyhetkienkin kannalta.

Teosofisessa katsannossa kansalliseepoksemme Kalevala nähdään pyhänä kirjana, joka tapahtuneen historian kuvauksen ohella sisältää runsaasti käypää tietoa myös henkimaailman ja psyykeen kehityksen asioista.

Kotimaisen teosofian merkkimies Pekka Ervast uskoi Väinämöisen olleen todellinen henkilö, josta sittemmin tuli aineesta irrottautunut ja korkealle tasolle kehittynyt henkiolento. Ervast kutsui Väinämöistä Suomen kansallishaltijaksi, jonka henki on inspiroinut muun muassa Topeliusta ja Lönnrotia heidän töissään.

Väinämöisen myyttiin kuuluu myös ajatus hädän hetkellä tapahtuvasta paluusta, mutta on epäselvää, voidaanko nykyisen presidenttimme koko nimestä vetää asiaankuuluvia johtopäätöksiä.

Kollektiivista arkkityyppiä muistuttava Väinämöinen vaikutti ja ilmeisesti voi vaikuttaa edelleenkin kaikkiin suomalaisiin ja kaikkeen Suomessa tapahtuvaan, mukaan lukien politiikka ja yhteiskuntaelämä.

Taiteessa haltijavoiman merkitys lienee silti kaikkein selkeimmin havaittavissa. Perustuihan koko kansallisen heräämisen ajatuskin reilut sata vuotta sitten omien juurien ja kulttuurin löytämiselle.

Eikä liene merkityksetöntä sekään, että nykypäivän suomalaiset, nuo shamaanien jälkeläiset, ovat eräs maailman innokkaimmista pöytälaatikkoon kynäilevistä kansoista. Pekka Ervast kun piti kirjoittamista yhtenä selvänäköisyyden muotona.

Mutta palataan takaisin valoon, joka Blavatskyn mukaan kerran on loistava yli pimeän maan.

Viime aikoina on jälleen väitetty, ettei ylipäätään ole olemassa mitään suomalaista kulttuuria tai yhteistä tarinaa, jolle kansakunta koskaan olisi rakentunut.

Tällaiset väärien profeettojen puheet edustavat yleisemminkin liikettä, jossa kulttuurimarksilaisuudesta syntyneitä nihilistisiä aatteita ja ismejä pyritään suurilla resursseilla ja julkisuudella valtavirtaistamaan ja jopa tieteellistämään.

Tästä pyrkimyksestä jokaisen on syytä olla tietoinen ja ymmärtää, että ennustus pohjoisesta valosta on meille myös muistutus joka päivä toimia sen toteutumiseksi.

Virkamiesboheemi ja kirjailija

Kommentoi