Päivän kulma: Suomen sotilastiedustelun työtä ei pidä paljastaa pelkästä paljastamisen ilosta

Kysymys sananvapaudesta ja sanankäytön vastuusta tulee läpivalaistuksi, kun Helsingin Sanomat julkaisi salaisia asiakirjatietoja sotilastiedusteluun keskittyvästä Tikkakosken Viestikoekeskuksesta.

Asiasta on käynnistetty rikostutkinta, ja sunnuntai-illalla poliisi teki kotietsinnän toimittajan kotiin. Tämä on täysin poikkeuksellista Suomessa. Korkeimman turvaluokituksen saaneiden asiakirjojen paljastuminen voi presidentin kanslian mukaan aiheuttaa vakavia vaurioita turvallisuuteen. Näyttää siltä, että pelissä ovat tosiaankin vakavat asiat.

 

Lehdet ovat tietysti hyödyntäneet tietovuotoja kautta aikojen. Parhaimmillaan tietovuodot pitävät kansanvallan vireänä. Vuotojen ansiosta kansalaiset pääsevät selville, mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu.

Englannin kielessä paljastajalle, tuolle demokratian ritarille, on oma nimityskin: whistleblower eli paljastuksentekijä.

Helsingin Sanomat ehti perustella juttuaan sillä, että se kertoo avoimesti, mistä Puolustusvoimien Viestikoekeskuksen toiminnassa on kyse. Tämä on lehden mukaan tärkeää, sillä uudet tiedustelulait takaavat keskukselle nykyistä laajemmat valtuudet muun muassa internetin seurantaan.

 

Itse en ymmärrä HS:n jutun painotuksia, vaikka laaja juttu sinänsä on pätevää toimittajan työtä. Juttu on kiinnostava, mutta samalla se on hyvin ongelmallinen.

Vuodot pystyvät parhaimmillaan osoittamaan epäkohdan tai rikollisen menettelyn viranomaisen toiminnassa. Juttu Viestikoekeskuksesta kertoo lähinnä sen, mitä Suomen sotilastiedustelussa tapahtuu ja minkälaisilla voimavaroilla. Se on kuin tiedusteluraportti. Sitä luetaan varmasti ahnaasti Venäjän suurlähetystössä, vaikka venäläistiedustelu lienee näistä vanhoista asioista muutenkin jyvällä.

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi myönsi sunnuntai-iltana harvinaisessa avoimessa kirjeessään, että jutussa ei onnistuttu perustelemaan salaisten tietojen käyttöä. Suomen sotilastiedustelun toiminnan paljastamisen yhteyttä tiedustelulain valmisteluihin on vaikea hahmottaa. Jäljelle jäi ähäkutti-fiilis: toimittajalla on salainen tieto, jonka hän paljastaa, koska voi sen tehdä.

Paljastus sai aikaan keskustelun siitä, mihin journalismi pyrkii. Välillä kannattaisi muistaa, että journalismi ei voi elää muusta yhteiskunnasta itsenäisenä saarekkeena.

Riippumattomuus ja vapaus ovat tärkeitä arvoja, mutta niin on myös vastuu. Suomen turvallisuuden ydintä ei pidä paljastaa pelkästä paljastamisen ilosta. Sisäinen ja ulkoinen turvallisuus takaa lopulta myös toimittajille vapauden tehdä työtä.

 

TONI VILJANMAA

@i-mediat.fi

@TSViljanmaa

Korjattu 18.12.2017 klo 20.44 poliisin tekemän kotietsinnän ajankohta.

Kommentoi