Kolumni: Sosiaaliset taidot ja suhteet ratkaisevat työelämässä

Yli 60 prosenttia teini-ikäisistä uskoo, että sosiaaliset taidot ovat tärkeimpiä tulevaisuuden työelämässä. Nuorten käsityksiä tutkivat Lasten ja nuorten säätiö sekä ohjelmisto- ja palveluyritys Tieto viime keväänä.

Aikuiset tuntuivat olevan aika lailla samaa mieltä presidentti Tarja Halosta myöten, kun Porin Suomi-areenalla keskusteltiin tulevista työpaikoista. En voi väittää vastaan. Nostaisin rinnalle kyvyn oppia uutta, vaikka vain viidennes nuorista valitsi sen kolmen tärkeimmän taidon joukkoon.

Hämmästyttävintä on, etteivät nuoret usko verkostojen merkitykseen. He eivät ehkä ole joutuneet vielä etsimään kesätöitä täysin omin avuin, vaan tutustuneet työelämään kotikunnan maksamalla tuella. He eivät tiedä, että tuttavien kautta on paljon helpompaa löytää työpaikka kuin lähettämällä hakemuksia ympäriinsä.

Keskustelijat sen sijaan myönsivät, että suhteet voivat olla ratkaisevan tärkeitä. Myös tutkijat pitävät tulosta tietynlaisena sinisilmäisyytenä.

On tietysti hienoa, että nuoret uskovat mahdollisuuksiinsa. Kunnallisalan kehittämissäätiön tuoreen tutkimuksen mukaan he arvioivat muita useammin pärjäävänsä tulevaisuudessa paremmin kuin tällä hetkellä. Olisi aika lohdutonta, jos näin ei olisi.

Kukaan ei kuitenkaan tiedä, millaisia ammatteja meillä jatkossa on, kun teknologia kehittyy niin nopeasti. Maailman talousfoorumin arvion mukaan 65 prosenttia nuorista työllistyy ammattiin, jota ei vielä ole olemassa.

Siksi täsmäkoulutuksen merkitys tuntuu vähenevän ja oma persoona korostuu. Ehkä parhaiten tämä näkyy tubettajien nousussa media-ammattilaisiksi, jotka tienaavat leipänsä brändäämällä itsensä. Brändäystä korostetaan monella muullakin alalla.

Tämä tuntuu surulliselta, kun ajattelee fiksuja, ujoja ja hiljaisia nuoria, joilla on kyky tarkkailla ja kuunnella muita ja usein hyvät kirjalliset taidot. He jäävät jalkoihin.

Ujo ja epävarmakin voi olla sosiaalinen, mutta vieraassa seurassa hän ei ole ensimmäisenä äänessä. Vaatii aikaa, että hän lämpenee ja uskaltaa olla oma itsensä.

Juuri aikaa ei enää tunnu olevan. Nuorten pitäisi tietää jo peruskoulussa, mille alalle he lähtevät, päästä heti opiskelemaan ja valmistua mahdollisimman pian. Kova kilpailu opiskelu- ja työpaikoista ja jopa vuokra-asunnoista voi sairastuttaa mielen.

Silti edelleenkään nuorille ei kerrota koulussa tarpeeksi työelämästä. He tietävät vain muutamat suosikkiammatit. Liian paljon on kiinni vanhempien koulutustaustasta ja aktiivisuudesta tarjoilla vaihtoehtoja. Siinä taas on se vaara, että vanhemmat valitsevat ammatin, eikä lapsi itse, ja sen perusteella, miltä työllisyys tällä hetkellä näyttää.

Marjo Oikarinen

Kommentoi