Kolumni: Sodan etiikka

Sodallakin on etiikkansa. Jo keskiajalla katolinen kirkko laati säädöstöjä sodankäynnin hillitsemiseksi.

Ensimmäinen sääntö: sotaan ei saa ryhtyä tai sotaa jatkaa, ellei ole menestymisen mahdollisuutta. Toinen sääntö: ei pidä sotia siten, että rauhanteko on mahdotonta. Siiviileihin ei saa kohdistaa väkivaltaa, sanoo kolmas.

Yllättäen Suomen talvisota joutuu outoon valoon, kun ajatellaan menestymisen mahdollisuutta. Sotaan lähdettäessä Suomi oli niin kehnosti varustautunut, ettei menestystä osannut odottaa. Joukot lähetettäisiin turhaan surman suuhun. Mutta torjuntavoitto saavutettiin silti.

Viro valitsi toisen tien ja kutsui puna-armeijan maahan, josta ei seurannut hyvää. Jälkiviisaus on helppoa, ennustaminen vaikeaa. Ennen sotia sosiaalidemokraatit omistautuivat rauhan asialle ja vastustivat varustautumista. Aina paras valmistautua pahimpaan.

Oliko radikaalivasemmistolla hyvä peruste kapinalle vuonna 1918? Oliko menestyminen sotatoimissa ennustettavissa?

Luultavasti oli, koska Venäjällä vallankumous oli juuri onnistunut ja Lenin vallassa. Vastapuoli oli sotilaallisesti järjestäytymätön. Toisaalta Saksan maihinnousu oli ennustettavissa ja sitä myöten oma tappio. Keisarillisella Saksalla oli oikea armeija käytössään ja intressi sotia Suomessa.

Japani aloitti 1941 sodan USA:ta vastaan pommittamalla sotaa julistamatta Pearl Harborin sotasatamaa Havaijilla. Tämä on sodan etiikkaa vastaan kahdessa mielessä.

He aloittivat tavalla, joka teki rauhan mahdottomaksi. Oli varma, ettei USA unohda konnantyötä eikä neuvottele rauhasta. Japanin johto myös tiesi, ettei tätä sotaa voiteta ja silti aloitettiin sota ylivoimaista vastustajaa vastaan.

Miksi näin tehtiin, on pitkä tarina.

Oliko punaisten terrori ennen kapinaa 1918 sellainen tekijä, joka teki rauhan mahdottomaksi. Näin valkoiset ajattelivat. Kun terrorilla aloittaa, miten tie rauhaan on mahdollinen? Jäljelle jää antautuminen ja koston kohtaaminen. Pitää aloittaa sota niin, että sopurauha on ajateltavissa ja kosto mahdotonta.

Valkoinen terrori oli laajaa ja julmaa. USA pudotti kaksi atomipommia Japaniin sodan lopussa. Myös Englanti ja USA ryhtyivät suuriin terroripommituksiin siviilejä vastaan. Stalin pommitti Helsinkiä helmikuussa 1944.

Sodan loppu menee helposti silmittömäksi murhaamiseksi. Voittaja tekee juuri mitä haluaa, voittaja kun on. Hävinneitä punaisia ei säälitty 1918.

Kun natsi-Saksan johtajia hirtettiin sodan jälkeen, Winston Churchill sanoi, tästä näkee kuinka tärkeää on voittaa sotia. Vanhat roomalaiset sanoivat, voi voitettuja.

Suomi sentään pääsi sodassa Neuvostoliittoa vastaan kunnialliseen loppulokseen. Sotasyyllisyystuomiot olivat lievät. Ketään ei ripustettu hirteen, hyvä niin.

Timo Airaksinen

Filosofian emeritus- professori

Kommentoi