Kolumni: Sivistys-Suomi pilipalisoituu

”Rouvaopettaja” kirjoitti blogin koulujen pilipalisaatiosta. Pääasia on, että hankitaan laitteita ja konsultteja; tarvitaanko niitä on toissijaista. Pian esimies käy messuilla tai seminaarissa, opettajien on ryhdyttävä perehtymään uusiin pilipalisysteemeihin.

Moni hyvä opettaja etsii töitä koulun ulkopuolelta. Yksi heistä kertoi, että ei voi alistua nykymenoon, vaan eroaa virastaan, vaikka uutta työtä ei ole näköpiirissä. Monet hakeutuvat vuorotteluvapaalle.

Ministeriössä harkitaan lukion reaaliaineiden muuttamista vapaaehtoisiksi. Kaikkien sivistykseen eivät kuuluisi enää esimerkiksi historia, maantiede, uskonto tai biologia.

Vuosikaudet on yläilmoista hoettu, että Suomi tarvitsee ”osaajia,” määrittelemättä mikä ”osaaja” on. Pohjalaisen mielipidekirjoitus 22.10. paljastaa, mistä on kysymys.

Tekstin on allekirjoittanut Sivistystyönantajien viestintäpäällikkö. Sana ”osaaminen” toistuu miltei joka lauseessa. Oppilaitosten tehtävänä on tarjota osaamista, jolla pärjää muuttuvassa maailmassa. Oppilaitosten tärkeä yhteistyötaho on osaavaa työvoimaa tarvitseva työelämä. Kun työelämän osaamistarpeet muuttuvat, on huomioitava, että opetussisällöt ja -menetelmät vastaavat muuttuvia osaamistarpeita. Peruskoulusta korkeakouluihin sekä johdon että opettajien tulee sitoutua ja verkostoitua, viestii viestintäpäällikkö.

Ei opetussuunnitelmia voi muutella ketterästi (muotisana) aina kun bisneksellä on ”muuttuvia tarpeita”. Ei koululaisen tarvitse verkostoitua työelämän, vaan kavereiden kanssa.

Lukio on ollut yleissivistävä oppilaitos, joka on antanut eväät korkeakouluopiskeluun. Sivistys tarkoittaa kasvatuksen kautta omaksuttua tietoa, henkistä kehittyneisyyttä ja avarakatseisuutta. On opillista, humanistista ja luonnontieteellistä sivistystä.

Sivistys on merkki ihmisen kypsyydestä, sydämen sivistys on viisautta. Sivistystyöantajien julistuksessa ei ole mitään sivistykseen viittaavaa.

Suomalainen koulu on ollut oppineisuuden, koko kansan sivistyksen ja monipuolisen osaamisen tae, kansainvälisen ihailun kohde. Opetussuunnitelmia, oppisisältöjä ja -menetelmiä ovat kehittäneet opetuksen ja kasvatuksen ammattilaiset. Mihin opettajien maisterintutkintoja tarvitaan, kun osaamiskonsultit kertovat mitä ja miten pitää opettaa! Koulukasvatuksesta, eettisyydestä ja koulun yhteisöllisyydestä ei puhu enää kukaan.

Opiskelua pilkataan turhaksi pänttäämiseksi, tieto on koneella, luku- ja laskutaito ovat heikentyneet eikä pilipalisoitu mieli osaa ajatella itsenäisesti.

Koululainen tarvitsee kasvurauhan, ei hänen tarvitse murehtia Suomen kilpailukykyä. Koulusta on tehty kilparata korkeakouluihin. Sekä hitaasti kypsyvät, että koulussa menestyvät kärsivät. Hitaat luovuttavat, moni menestyjä romahtaa, kun pitää aina olla täydellinen. Kun nuori tuntee, ettei kelpaa eikä jaksa, elämästä katoaa mieli.

Pohjalaisen kuvaus (24.10.) vaasalaisten nuorten lisääntyneestä masennuksesta, ahdistuksesta ja itsetuhoisuudesta oli karmaisevaa luettavaa. Päihteet tarjoavat hetken helpotuksen – ja avaavat portit helvettiin. Tie sinne voi olla lyhyt tai pitkä, mutta aina se on tuskaa täynnä.

Kasvatustieteen emeritusprofessori

Kommentoi