Kolumni: Ruotsi puikkelehti sattumalta pakoksi

Nej! Poikani on oppinut päiväkodin kielisuihkussa keskeistä kiukkusanastoa. Numerot sujuvat jo ruotsiksi. Pian hän käyttää varmasti minua luontevammin toista kotimaista kieltä.

Vaasalaisessa päiväkodissa erikieliset lapset leikkivät ja kieli tarttuu ilman, että siitä tehdään suurta numeroa. Ryhmä on suomenkielinen, mutta pihalla turistaan paljon ruotsiksi.

Kieli jakaa taas suomalaisia, mikä näkyy myös Pohjanmaalla. Pohjalaista ja minua on syytetty ruotsi-penseydestä, mitä syytöksiä olemme yrittäneet parhaamme mukaan torjua. Kaksikielisyys on ihmiselle ja kaupungille vahvuus.

Herkillä käyvälle RKP:lle otti lujille, kun hallitus ilmoitti kouluruotsin valinnaisuuskokeilusta. Kokeilu ei ole mikään yllätys, vaan kuuluu hallitusohjelmaan. Yhteensä 2 200 oppilasta voi valita lukeako ruotsia peruskoulun yläluokilla, lukiossa tai ammattikoulussa.

Positiivinen yllätys oli se, kun RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson muistutti, ettei kyse ole kovin isosta asiasta. Parituhatta opiskelijaa tarkoittaa noin 3,7:ää prosenttia ikäluokasta. On hyvä, että asioita osataan vielä laittaa mittasuhteisiin näinä kohujen ja pöyristymisten aikoina. Siitä pisteet pietarsaarelaiselle Henrikssonille.

Muistettakoon, että RKP:n europarlamentaarikko Nils Torvalds olisi lopettanut pakkoruotsin jo vuosia sitten.

Kiinnostavia ovat perustelut, puoleen ja toiseen. Toisten mielestä kouluruotsin pakollisuudesta luopuminen haittaa Suomen kasvua, koska Ruotsi on Suomelle niin merkittävä kauppakumppani. Toiset näkevät, että valinnanvapaus vahvistaa kasvua, koska nuoret voivat lukea ruotsin kielen sijasta jotakin isompaa maailmankieltä.

Harva muistaa, mistä pakolliset ruotsin opinnot alkoivat. Niin sanottu pakkoruotsi tuli kouluihin peruskoulun mukana 1968. Tutkija Janne Väistö kertasi sen vaiheita Kanavassa 2014.

Pääministeri Rafael Paasion (sd.) hallitus esitti yhtä pakollista kieltä, englantia. Opettajakunta, hallitus ja opetusministeri olivat englannin kannalla.

Vuoden 1967 presidentinvaaleissa kaikki ehdokkaat, mukaan lukien Timo Soinin idoli, SMP:n Veikko Vennamo (ent. Fennander) pitivät ruotsin puolta. Isona syynä oli ulkopolitiikka: suomettuneessa Suomessa ruotsin kieli sitoi maamme länteen ja Pohjoismaihin.

RKP löysi väylänsä vaikuttaa, kun hallitus ja presidentti Urho Kekkonen etsivät keinoja talouden tasapainottamiseen 1967 devalvaation jälkeen. Se hoidettiin tulopoliittisella kokonaisratkaisulla ja valtuuslailla, joka vaati perustuslaillisen enemmistön taakseen.

Vain 34 edustajaa olisi voinut estää lain voimaantulon. RKP nousi vaa’ankieliasemaan. Se asetti pakollisen kouluruotsin ehdoksi hallituspaikalleen, ja loppu on koulutuspoliittista historiaa.

RKP:n ei kannattaisi tehdä pakollisesta kouluruotsista ikuista ja pyhää toteemia ajatellen jo sen syntyhistorian sattumanvaraisuutta. Pohjanmaalla ruotsin opiskelu ehdottomasti kannattaa, mutta Itä-Suomessa joku toinen kieli voi olla tähdellisempi. Vaikkapa saksaa osaa vain harva. Vapaaehtoisuus voi myös lisätä ruotsin kiinnostavuutta.

Ruotsin taidoilla voi ehkä jatkossa erottua yhä paremmin myös työmarkkinoilla. Sekin nostaisi taas skandinaavisesti virittynyttä Pohjanmaata.

Kommentoi