Kolumni: Rosvous pilasi työintoni

Jäin täysin palvelleena sotilaseläkkeelle pari vuotta sitten. Paljon vastuullista työtä koko urani tehneenä olin saavuttanut hyvän palkkatason, joten myös ansaitsemani eläke oli kohtuullinen. Siitäkin huolimatta, että sitä verotetaan minulle käsittämättömästä syystä rajummin kuin työtuloa. Olin joka tapauksessa saavuttanut elämässäni taloudellisen riippumattomuuden.

Nautin eläkeläisen elämästä; kiireettömistä aamuista, lukuisista harrastuksistani sekä runsaasta ajasta läheisten kanssa. Matkustelin paljon.

Heti eläkkeelle jäätyäni aloin saada työtarjouksia. Tartuinkin pian yhteen projektiluonteiseen ja vähän aikaa vievään tehtävään. Myöhemmin tämä projekti johti kiinnostavaan työtarjoukseen ison eurooppalaisen firman taholta.

Sovimme työhaastattelusta ja perusteellisen keskustelun jälkeen minulle tarjottiinkin mielenkiintoista ja hyvin palkattua asiantuntijatehtävää alalta, jonka tunsin kuin omat taskuni. Lupasin harkita tarjousta vakavasti.

Aloin arvioida plussia ja miinuksia. Hyvät edut ja kiinnostava tehtävä kansainvälisessä yrityksessä vastaan menetetty vapaa-aika. Totesin työn sitovan minua 20 päivää kuukaudessa. Tuloveron jälkeen yhteiskunta saisi hyödyn 12 työpäivästä, ja minulle jäisi palkkio kahdeksasta päivästä. Huh!

Kuluttaessani ansaitsemaani osuutta palkkiosta, verokarhu jatkaisi muun muassa arvonlisäveroa perimällä osuutensa kasvattamista niin, että se kuittaisi lopulta rahat 14 työpäivästä. Itselleni jäisi hyödyksi kuuden päivän palkka. Verottaja ei todellakaan kannusta Suomessa eläkeläistä työntekoon.

Työn vastaanottaessani menettäisin siis 20 vapaapäivää tilanteessa, missä pelkkä eläkkeeni riittäisi mainiosti toimeentuloon. Hyödyn tekemästäni työstä rohmuaisi 70-prosenttisesti verokarhu.

Hyvä diili valtiolle, huono minulle.

Englantilaiset gentlemannit ihmettelivät, kun kiitin heitä hienosta työtarjouksesta, jota en kuitenkaan halunnut kohtuuttoman verotuksen takia ottaa vastaan. Toivottelivat tervetulleeksi asumaan Iso-Britanniaan. Siellä olisin saanut joka toisen euron palkasta itselleni.

Kokemukseni osoittaa sen, että korkea verotus tappaa taloudellista aktiviteettia. Valtion verotulot kasvavat veroasteen mukana vain tiettyyn pisteeseen asti. Jos verotusta kiristetään tuon pisteen jälkeen, alkavat verotulot laskea. Verotus ohjaa siis aidosti ihmisten toimintaa.

Poliittisten päättäjien on syytä ymmärtää, että verotuksessakin pitää olla joku tolkku. Jos kansalainen kokee oikeutetun verotuksen sijaan joutuvansa rosvouksen uhriksi, lakkaa työnteko kiinnostamasta ja yhteiskunnan verokertymä pienenemään.

Kirjoitan tätä kolumnia matkustaessani töihin Lontooseen. Tarinalla on sikäli onnellinen loppu, että pääsimme työnantajani kanssa molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun.

Teen töitä osa-aikaisesti, joten säilytän suurimman osan vapaa-ajastani, eikä verotus nouse järjettömäksi. Sovimme työnantajani kanssa useamman vuoden sitoutumisestani, jolloin se saa riittävästi asiantuntemusta käyttöönsä.

Suurin häviäjä järjestelyssä oli ahne verottaja.

Kauhavan lentosotakoulun entinen johtaja, eversti evp

Kommentoi