Kolumni: Pysy lujana

Arkielämän tempo se vain jatkaa kasvuaan. Vaikka sama tuntimäärä on vieläkin vuorokaudessa, meidän odotetaan saavuttavan enemmän ja enemmän asioita. Tavoittelemme jatkuvaa onnellisuutta ja menestystä ja siihen pääsemiseksi meidän täytyy olla jatkuvassa liikkeessä, katse kohti uusia tavoitteita.

Elämme aikaa, jossa meidän täytyy toteuttaa itseämme. Ei mene päivääkään ilman tekstiä, jossa kerrotaan kuinka saavutat tavoitteita elämässäsi. Sinua kehotetaan mennä joogamatkalle Balin ”löytääksesi itsesi”. Lähimmässä kirjakaupassa on hyllyittäin itsehoitokirjoja, jotka antavat meille vinkkejä saavuttaaksemme tehokkuutta, päättäväisyyttä ja vinkkejä rikastumiseen.

Reaktiomme on, että olemme enemmän loppuun palaneita, stressaantuneita ja masentuneita kuin koskaan aikaisemmin. Meille kerrotaan jatkuvalla syötöllä uusista trendeistä ja teknologiasta. Yhteisö odottaa jatkuvaa kehitystä työurallamme, vapaa-ajallamme ja parisuhteessamme.

Kun olin lukenut Svend Brinkmannin kirjan Pysy lujana, tunsin piston sydämessä, koska kirja opetti asioita, joita ei ollut aikaisemmin tullut ajatelluksi. Koska minä olen se, joka klikkailee niitä samoja linkkejä, jotka kertovat kuinka maksimoidaan itsemme. Olen uuden informaation suurkuluttaja. Nousen joka aamu kehittyäkseni ja tullakseni paremmaksi.

Kirjassa käydään läpi kokonaisessa luvussa sitä, kuinka meidän pitäisi fokusoida negatiivisiin asioihin. Outoa. Meitähän muistutetaan jatkuvasti siitä, kuinka meidän pitäisi ajatella positiivisesti.

Psykologiaprofessori Brinkmann kirjoittaa anti-itsehoidosta. Se on joskus niin provosoivaa, että voisin jättää lukemisen kesken. Mutta jatkan kuitenkin, koska hänellä on kirjassaan monta hyvää näkemystä.

Kirja kertoo, kuinka meidän pitäisi vastustaa nykyistä vellovaa itsehoito-kulttuuria ja kuinka meidän pitäisi seistä jalat jämäkästi maassa, kun kaikki ympärillämme vain kiihtyy. Hän tarjoaa vaihtoehdon kaiken maailman guruille.

Hän ei tarkoita sitä, että kaiken kehityksen maailmassa pitäisi loppua, vaan enemmänkin hän kritisoi metodeja, joita me käytämme ja nykyistä narsistista kulttuuria. Hän halua meidän pohdiskelevan outoa maailmaa, missä elämme ja jossa meidän pitäisi jatkuvasti olla iloisia, saavuttaa enemmän ja ”löytää itsemme”.

Brinkmann on ottanut omasta mielestään parhaimmat asiat filosofian stoalaisuudesta ja muuntanut heidän metodejansa ja mielipiteitään, jotta ne olisivat relevantteja nykymaailmassa.

Se, että meidän pitäisi keskittyä negatiivisiin asioihin, tulee siitä, että nykypäivänä meidän tulisi ajatella aina positiivisesti samanaikaisesti, kun rakennamme positiivista illuusiota, kun meillä menee huonommin.

Brinkmannin mielestä on joskus hyvä valittaa ja muistaa stoalaisuuden `memento mori´ eli että kaikki kuolemme jonain päivänä. On äärimmäisen outoa ajatella kuolemaa arkipäivässä mutta Brinkmannin mielestä, jos näin teemme, olemme enemmän kiitollisia elämästä kuin tällä hetkellä.

Muita mielenkiintoisia mielipiteitä kirjassa on, että meidän tulisi uskaltaa sanoa ei ja että pitäisi lukea kirjoja paljon kriittisemmin. Kulttuurissamme meidän odotetaan vastaavan usein myönteisesti asioihin ja ein sanomiseen tarvitaan voimaa ja integriteettiä. Meidän tulisi lukea vähemmän elämänkertoja, koska niissä romantisoidaan todellisuutta liian paljon.

Kuinka me jaksamme kehittää itseämme ja kuinka me selviydymme niistä korkeista tavoitteista, jotka asetamme itsellemme?

Svend Brinkmannin ja stoalaisuuden mielestä on hyvä pysyä poissa konventionaalisista metodeista. Meidän tulisi suoda itsellemme aikaa ajatella enemmän negatiivisia ajatuksia sekä meidän tulisi lopettaa jatkuva pohtiminen siitä, kuinka itse voimme. Ja luojan tähden, lopettakaa anti-itsehoito-kirjallisuuden lukeminen.

Oravaisista lähtöisin oleva jalkapalloilija, joka pelaa ammatikseen Tanskassa

Kommentoi