Kolumni: Nostradamuksen profetia toteutui

Joulun aika on paikka, johon voi luvallisesti paeta maailmaa. Siis sitä maailmaa, joka täyttyy virtuaalitodellisuuden ikuisesta virrasta, sähköposteista ja somepostauksista. Siltä voi hyvällä omallatunnolla hetkeksi sulkeutua ilman, että kukaan kärsii.

Vaikuttaa siltä, että 1500-luvulla eläneen oraakkeli Nostradamuksen profetia maailmaa peittävästä jättimäisen hämähäkin verkosta on toteutunut. Salakavalasti virtuaalimaailma ryömi elämiimme, syöpyi yhteiskunnan kaikkiin kerroksiin, läpäisi tajuntamme ja alkoi nakertaa yksityisyyttämme.

Musta ajatus vilahti mieleeni, kun harhailin vanhojen albumien lehdillä etsien kuvia joulun ja uuden vuoden tervehdyksiin. 1980-luku hyökyi silmiin kuin hidastetusti etenevä, suttuinen vanha elokuva. Kadonneen aarteen metsästäjät.

Työpöydällä vihreä matkakirjoituskone, c-kasettisoitin ja Uusi Suomi -lehti, seinällä lankapuhelin, jonka numeron muistan yhä. 24182. Sillä soitettiin salaa vanhemmilta tunnin puheluita samassa kaupungissa asuville kavereille. Ensin varmistettiin, ettei kukaan kuunnellut valtionsalaisuuksia toisesta puhelimesta.

Maailma oli pieni, intiimi ja yksityinen.

Ajatus yksityisyyden jakamisesta koko maailmalle tai edes yhdelle ulkopuoliselle olisi kuulostanut 1980-lukulaisen korvissa mahdottomalta. Pelko naurunalaiseksi joutumisesta olisi varmuudella estänyt julkiset somepostaukset, jos jokin ihmekone olisi ne mahdollistanut.

Ihminen ei ollut valmis paljastamaan itseään maailmalle. Edes julkisuuden henkilöt eivät olleet. He eivät avautuneet mediassa seksuaalisesta suuntautumisestaan tai traumoistaan, kokemastaan perheväkivallasta tai alkoholismista. Eivät edes koulukiusaamisesta, vaikka kouluissa kiusattiin luultavasti jokaista.

Missä vaiheessa kaikki muuttui? Silloinko, kun Jari Sillanpää myönsi tykkäävänsä miehistä enemmän kuin naisista? Ainakin silloin oltiin jo pitkällä.

Avoimuus on periaatteessa hienoa. Sähäkkä ja spontaani somekulttuuri ruokkii kuitenkin avoimuutta, jossa on vaarallisia piirteitä. Havahduin tilanteeseen suuressa Facebook-ryhmässä, jossa keskustelun osallistujat paljastivat ansiotulonsa. Avoimesti, omalla nimellään.

Pelkään pahoin, että virtuaalimaailman sininen valo on hämärtänyt arvostelukykymme. Some on imaissut kitaansa ummikot, jotka eivät olleet valmiita kohtaamaan verkon vaaroja, kuten sitä, että yksityisiä tietoja voi hyväksikäyttää vahingoittamistarkoituksessa. Sellaista tapausta olen itsekin todistanut. Mustamaalattu joutui kärsimään avoimuutensa seurauksista työpaikallaan.

Salaa kaipaan 1980-luvun herttaista viattomuutta. Silloinkin puhuttiin rumia, mutta kenestäkään ei sentään kirjoiteltu törkeyksiä koulun liitutauluille kaikkien nähtäville.

Kommentoi