Kolumni: Myös minua on lähennelty: viisikymppinen lihamestari kähmi kaikki kesätytöt

Facebookissa kiertää seinälle nostettava viesti me too. Se tarkoittaa ”minä myös”.

Sillä otetaan kantaa Yhdysvalloissa roihahtaneeseen skandaaliin, jossa arvostettu elokuvamoguli on paljastunut kähmijäksi, joka on käyttänyt kymmeniä naisia seksuaalisesti hyväkseen.

Facebookin tuhannet me too -kannanotot kertovat, että härski käytös ei ole harvinaista meilläkään. Siitä vaietaan silti yhtä lailla kuin suuressa maailmassa.

Rasvaiset kuiskuttelijat ja tympeät lääppijät onnistuvat usein saamaan uhrin tuntemaan häpeää ja alemmuutta.

Uhri voi miettiä, olenko sittenkin itse syypää? Mitäs pukeuduin niin?

Minäkin laitoin kiertämään saman viestin: me too.

– Täältä tulee nyt tämmöinen tyttö, herrakansan edustaja hekotteli Seinäjoen Aapo-hotellin yläkerrassa ja likisti minua hartioista.

Oli alkamassa tiedotustilaisuus, ja olin nuori kesätoimittaja. Miesvoittoinen osanottajajoukko hohotteli kovaäänisesti. Hävetti.

Mutta jotain sattui jo sitä ennen.

Olin silloin ensimmäisessä työpaikassani eteläsuomalaisessa marketissa.

Kaupan omistaja oli viisikymppinen lihamestari. Hänen vaimonsa istui kassalla.

Mies oli tunnettu siitä, että hän kähmi kaikki kesätytöt. Hän klähmi myös vakituiset työntekijänaiset. Naiset kihittelivät, kun eivät kehdanneet sanoa pomolleen vastaan.

Kahvipöytään mies tuli aina viimeisenä. Hän valitsi uhrinsa ja änkeytyi tuolineen tämän viereen. Ja sitten se alkoi.

Remakasti nauraen ja härskejä vitsejä vääntäen mies alkoi tuikkia tissejä ja kylkiä, reisiäkin.

Vaimo ei reagoinut miehensä käytökseen mitenkään. Mietimme joskus, eikö hän todella tiennyt vai eikö vain jaksanut välittää.

Oli kauheaa nähdä naisten uupumus.

Jotkut heistä olivat joutuneet sietämään esimiehensä lähentelyjä vuosikymmeniä. Toisaalta miehen käytöstään vähäteltiin: ”Se nyt on vain sellainen”.

Yritin pysytellä äijästä mahdollisimman kaukana. Onnistuinkin aina pujahtamaan miehen kouria pakoon.

Oli vaikeaa olla inhoamatta häntä.

Toimittajaurani alkutaipaleella olin maineikkaan yhteisön järjestämässä tiedotustilaisuudessa.

Vieressäni istui hallituksen jäsen: näyttävästi pukeutuva, komea, tumma nainen, joka yhtäkkiä likisti pöydän alla reittäni.

Hypähdin puoli metriä ja kiljaisin. Oikeasti halvaannuin paikalleni.

Tuijotin paperia ja kynääni ja tunsin, miten lämmin käsi hiveli reittäni.

Ajattelin, että kohta kyllä kiljaisen.

Onneksi samalla hetkellä tilaisuuden vetäjä kysyi naiselta jotain. Tämä veti levollisesti kätensä pois ja vastasi, kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut.

Muistiinpanovihkoni täyttyi loppuajasta harakanvarpaista. Tilaisuuden päätteeksi häivyin paikalta tuoleja kolistellen isäntiä kiittämättä.

En ole kertonut tapauksesta kenellekään tätä ennen.

Ilmoitin kuitenkin silloin esimiehelleni, että en enää mene sen yhteisön tilaisuuksiiin. Pyyntö oli erikoinen, mutta siihen suostuttiin lähes kyselemättä.

Fiksu pomoni osasi reagoida hätääni oikein.

Kommentoi