Kolumni: Mustia hattuja ja teräviä miekkoja

Yliopiston merkittävin ja juhlavin akateeminen tilaisuus on tohtoripromootio, joka järjestetään kuin olympialaiset. Ei siis vuosittain, vaan välissä on tyypillisesti viidestä kymmeneen vuotta.

Promootioperinne on hyvin vanha. Se on kotoisin 1100-luvulta Bolognan yliopistosta ja 1200-luvulta Pariisin yliopistosta, josta se on rantautunut Uppsalan kautta Suomeen. Se on jatkunut yliopistoissamme katkeamattomana ja hyvin samanlaisena vuodesta 1643, jolloin ensimmäinen promootio järjestettiin Turun akatemiassa.

Vaasan yliopistossa vietetään syyskuun alussa yliopiston historian viidettä tohtoripromootiota. Yliopiston 50-vuotisjuhlavuosi huipentuu tuolloin lukuvuoden avajaisten, kaikille kaupunkilaisille avoimen, kolmen korkeakoulun yhteisen campusfestivaalin ja kolmipäiväisen tohtoripromootion muodostamaan juhlaviikkoon.

Promootiossa frakkeihin ja pitkiin mustiin pukuihin pukeutuneet nuoret tohtorit vaeltavat parijonossa yliopistolta Vaasan kirkkoon, juhlivat loisteliaissa iltapuvuissa ja hiovat miekkansa shampanjalla.

Tarkkaan suunnitellun perinteisen kaavan mukaisen promootioaktin eli pääjuhlan jälkeen he saavat oikeuden akateemisiin tunnusmerkkeihin, tieteen vapautta kuvastavaan tohtorinhattuun ja totuutta symboloivaan miekkaan.

Tänä syksynä Vaasan yliopistossa järjestettävään promootioon osallistuu ennätysmäärä nuoria tohtoreita puolisoineen. Heidän ja järjestäjien lisäksi juhliin on tulossa kunniatohtoreita, joille yliopisto myöntää korkeimman mahdollisimman arvonimen saavutuksistaan yhteiskunnan hyväksi.

Osallistuin edelliseen tohtoripromootioon nuorena tohtorina ja valmistelut kestivät viikkoja. Sopivan iltapuvun löytäminen juhlan edellyttämissä väreissä oli haastavaa, sillä olin silloin viimeisilläni raskaana. Mutta edelleen muistan sen riehakkaan iloisen tunteen kun tohtorihatut saatuamme kävelimme miekat vyötäröllä kohti kirkkoa.

Siihen hetkeen kiteytyivät vuosien opiskelun ja väitöskirjan vaatimat ponnistelut ja ilo työn saattamisesta valmiiksi.

Nyt katson promovoitavia tohtoreita ja koko juhlaväkeä ylpeänä. Olen iloinen, että meillä on laaja yhteisö, joka on luonut edellytykset korkeimman tieteen tekemiselle ja yhteiskunnan toiminnan edistämiselle.

Jokainen uusi tohtorisukupolvi vaatii ohjaajiltaan ja tukijoiltaan vuosien työn, jota tehdään antaumuksella. Sen työn edistäminen on jatkossa myös uusien tohtoreiden tehtävä, johon he sitoutuvat tiedeyhteisön jäseninä.

Teemme yliopistossa kaikkemme tieteen ja tohtorikoulutuksen hyväksi ja sitä kautta toivomme, että myös tämä vuosisatoja vanha perinne jatkuu.

Sen varmistamiseksi tarvitsemme jatkossakin yhteiskunnan tukea ja tiedettä tukevan ilmapiirin.

Annukka Jokipii

vararehtori, professori

Kommentoi