Kolumni: Miinasopimuksesta tulee irtautua

Suomi liittyi Ottawan miinakieltosopimukseen marraskuussa 2011. Sopimus kieltää henkilömiinojen käytön, valmistuksen, varastoinnin ja myynnin. Suomi ei koskaan myynyt ulkomaille kyseisiä miinoja vaan valmisti niitä vain oman maanpuolustuksen tarpeisiin.

Jalkaväkimiina on puhtaasti puolustuksellinen ase, joka on halpa valmistaa ja erityisen tehokas silloin, kun puolustettavaa aluetta on paljon. Suomella on maarajaa Venäjän kanssa 1 340 kilometriä.

Suomalainen jalkaväkimiina on tarkoitettu vain maahamme hyökkäävää vihollista vastaan. Miinoitteiden paikat suunnitellaan niin, että niillä suojataan omia joukkoja ja estetään vihollisen jalkaväen yllätykselliset manööverit. Jalkaväkimiinoilla suojataan myös hyökkääjän panssarivaunuja vastaan tehdyt miinoitteet, jolloin vihollisen on vaikea raivata ne. Suomessa jokainen maastoon asetettu miina merkitään karttaan, ja kun sitä ei enää tarvita, se raivataan pois. Miinoista on haittaa vain vihollisen sotilaille, ei omille joukoille eikä siviileille.

Henkilömiina on yksinkertainen valmistaa, varastoida ja käyttää. Lyhyenkin varusmiespalveluksen aikana on mahdollista kouluttaa koko ikäluokalle oleellisin tärkeimpien miinojen käytöstä. Jalkaväkimiina sopii siis erityisen hyvin Suomen reserviläisiin perustuvaan puolustusjärjestelmään. Koko maan puolustamisen näkökulmasta miina on suomalaisissa olosuhteissa kustannustehokkain yksittäinen ase.

Henkilömiinat eivät ole korvattavissa millään muulla järjestelmällä. Jalkaväkimiinojen pelotevaikutusta ei saavuteta muilla aseilla. Toki lennokeilla voidaan hyvissä olosuhteissa valvoa alueita ja kauaskantoisilla aseilla aiheuttaa hyökkääjälle tappioita siellä, missä miinoillakin, mutta huomattavasti miinoja kalliimmalla. Ja tehottomammin.

Ottawan miinakieltosopimus jäi tavoitteestaan, kun maailman suurimmat valtiot eivät liittyneet siihen. Suurimmat sotilasmahdit, kuten USA, Kiina ja Venäjä eivät ole ratifioineet miinakieltoa. Liittymällä miinakieltoon Suomi siis heikensi sotilaallisesti omaa asemaansa suhteessa Venäjään. Omasta aloitteestaan ja ilman pakkoa.

Tämän vuosikymmenen alun jälkeen kansainvälinen tilanne Suomen lähialueella on kiristynyt muun muassa Krimin ja Itä-Ukrainan tapahtumien vuoksi. Mikään taho tuskin pahastuisi, vaikka Suomi päättäisikin nykytilanteessa irtautua Ottawan sopimuksesta. Tämä on mahdollista pelkällä yksipuolisella ilmoitusmenettelyllä. Kuuden kuukauden päästä ilmoituksesta Suomi olisi vapaa miinasopimuksen rajoitteista.

Suomen ajoivat jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen silloinen tasavallan presidentti Tarja Halonen ja sen aikainen ulkoministeri Erkki Tuomioja. Asiasta vastaavana hallinnonalana ja asiantuntijana Puolustusministeriö vastusti Ottawan sopimukseen liittymistä.

Ottawan sopimus on Suomelle haitallinen. Sotilaallinen tasapaino Suomen ja Venäjän välillä olisi nykyistä parempi, jos kumpikin maa olisi miinakiellon suhteen samassa asemassa. Suomi ei olisi vuonna 2011 liittynyt sopimukseen ilman Halosen ja Tuomiojan voimakasta vaikuttamista. Aika on ajanut kyseisten poliitikkojen ohi, ja nyt on katsottava uutta tilannetta, Suomen etua, sekä irtauduttava puolustukselliset miinat kieltävästä sopimuksesta.

JUKKA AHLBERG
Kauhavan lentosotakoulun entinen johtaja, eversti evp

Kommentoi