Kolumni: Leuka ylös ja työhaalarit päälle

On helppoa unohtaa, että siitä ei ole niin pitkä, kun Amerikalla oli presidentti, joka puhui järkeviä. En ole tarpeeksi perehtynyt, jotta voisin analyyttisesti kertoa kuinka Barack Obama onnistui presidenttinä mutta hän sanoi monta hyvää asiaa, joista mielestäni voidaan oppia. Etenkin kuinka hän järjesti päivänsä niin, että jaksoi stressaavan presidentin työn.

Joskus yllätyn, kuinka henkisesti raastavaa voi olla hävitä jalkapallopeli. Luulin näin monen vuoden jälkeen, että olin oppinut hallitsemaan tätä paremmin. Ja ehkä olenkin, mutta silti tämä yllättää joka kerta. Kaikesta huolimatta se on vain jalkapalloa.

Tulokset ohjaavat työtäni paljon, mikä on sekä hyvä että huono asia. Rakastan paineita, joita ammattini tuo mutta samalla se on jotain, mikä painaa minut joskus alas.

Viikon kohokohta on itse ottelu. Pelipäivä on juhlapäivä, kuten Suomessa usein sanotaan. Harjoittelet ja valmistaudut koko viikon, jotta voittaisit viikonlopun ottelun. Itse ottelun pelaaminen ei ole se tärkein juttu minulle. Että tämä olisi kohokohta, meidän pitäisi voittaa. Muuten ottelupäivä on arvoton minulle.

En haluaisi, että pelit ohjaavat käyttäytymiseni tällä tavalla mutta niin se vaan menee, vaikka kuinka yrittäisin. Tulen oudoksi ottelupäivinä tai jos kysyisit niiltä, jotka seuraavat minua läheltä niin todella oudoksi.

Ennen peliä elän omassa maailmassani ja on vaikea keskittyä toisiin asioihin. Tulen epäsosiaaliseksi ja syrjäytyneeksi. Odotan vain ottelun alkua. Olin kuitenkin vielä pahempi nuorempana, mutta olen vielä tietoinen, mitä tuleman pitää.

Jos häviämme, minun on vaikea katsoa ottelun tapahtumia laajakatseisesti. Pitäisi osata katsoa tuloksen taakse mutta se on minulle uskomattoman vaikeata. Tulen huonolle tuulelle, joskus surulliseksi, vielä enemmän eristäytyneeksi ja epäsosiaaliseksi. Haluan vain mennä peiton alle ja maata siellä pari päivää.

Mutta selviytymismekanismini menee aina päälle. Oli työpaikka mikä tahansa, on sekä hyviä että huonoja päiviä. Kaikkien täytyy elää paineiden, vaatimuksien ja vastoinkäymisien kanssa. Joskus ne tuntuvat olevan liian vaikeita päästä yli.

 

Kun Barack Obamalta kysyttiin, miten hän käsittelee presidentin viran paineen ja stressin, hän vastasi, että hän yrittää keskittyä itse työhön. Sattui mitä tahansa, niin on aina jotain, mihin hän voi vaikuttaa ja tällä tavalla käyttää energiansa juuri niihin asioihin.

Hänen työssään on aina sekasorto ja kriisi lähellä. Jopa Barack Obama on epäillyt itseään ja miettinyt, jos hän on oikea henkilö siihen työhön.

Mutta murehtimisen sijaan hän päätti tehdä työnsä parhaansa mukaan.

Niin kauan kuin hän keskittyi olennaiseen, hänellä oli päämäärä ja hän pystyi käsittelemään myrskyä, joka leijui aina väärän päätöksen yllä.

Työni on erittäin mustavalkoista. FC Midtjyllandissa on aina kaksi häviötä kriisi ja on inhimillistä, että tämä vaikuttaa.

Silloin toistan Barack Obaman sanoja itselleni. Se auttaa minua hallitsemaan tunteitani, kun kaikki tuntuu pahalta.

Kun on vaikeaa, teen niin kuin Obama. Laitan työhaalarit päälle ja menen töihin. Työ kutsuu.

Tim Sparv

Kommentoi