Kolumni: Lepo auttaa höllentämään päätä kiristäviä pulmia

Katse hyvään

Hei siellä! Sinä, joka kuljet ripein askelin ehtiäksesi paremmin, ennättääksesi enemmän. Sinä, joka nouset aiemmin ja valvot pidempään hoitaaksesi vielä yhden homman, tärkeän asian. Sinä, joka ihmettelet, mihin viikot vierivät ja kuinka elämä kuluu, lapset kasvavat ohitsesi ja vanhenevat hekin.

Pysähdy hetkeksi. Nykäise kuulokkeet korvilta, työnnä kännykkä taskuun ja ole hetki hiljaa. Vaihda rivakka rytmi pehmeään askellukseen, myös sinä levoton.

Tunne, kuinka hengitys liukuu pitkänä nauhana maahan asti, juuriksi jalkapohjien alle.

Ei se sen kummempaa ole. Rauhoittumisen hetki on juuri alkanut.

Rauhoittumisen, levon ja pysähtymisen taidoista puhutaan nykyään valtavasti. Tutkimustulokset julistavat joutenolon hyviä vaikutuksia. Eikä joutenolo tarkoita nyt Candy Crushin pelaamista riippumatossa, instakuvien muokkaamista laiturilla eikä edes Temptation Islandin tirkistelyä sohvannurkassa. Pysähtyminen on jotakin pelkistetympää – ja kuitenkin niin paljon enemmän.

Levosta puhutaan yhtenä työelämän suurimpana voimavarana. Se, joka osaa välillä levätä, osaa myös ratkaista ongelmia. Se, joka uskaltautuu antautumaan joskus joutilaisuudelle, tarjoaa tilaa luovuudelle ja uusille ideoille. Se, joka osaa asettaa rajoja ulkoisten vaatimusten ja sisäisten tarpeidensa väliin, sietää myös paremmin muutoksia.

Eikä tässä kaikki. Rauhoittuminen voi auttaa myös ihmissuhdesolmujen höllentämisessä. Pysähtyminen avaa tilan, jossa voi kuulla omia ajatuksiaan, tunteitaan ja tarpeitaan. Niiden päällimmäisten, edestakaisin ryntäilevien ajatusten taustalta kantautuu usein jokin hiljaisempi mutta tärkeämpi ääni. Oma ääni.

Yleensä se on aika viisas. Ja kun sen kuulee ja levon tilasta toiselle jakaa, voi syntyä jotakin hyvää.

Hiljentymisen hintana kuitenkin on, että voi oivaltaa jotakin itsestään. Toivon, että se on kaunista ja hyvää. Takuuseen en uskalla mennä.

Elina Pajunen

Kirjoittaja on toimittaja ja ratkaisukeskeinen terapeutti.

Kommentoi