Kolumni: Kuinka organisaatiot, kaupungit ja valtiot kehittyvät?

Kuvittele kaksi joukkuetta, joista toisen kulttuuriin kuuluu huipputason resurssien houkutteleminen, kehittäminen ja pitäminen. Vastapainoksi, toisen kulttuuriin kuuluu houkutella, tukea ja säilyttää keskinkertaisia voimavaroja.

Kumman joukkueesta arvelet edistyvän pidemmän ajan kuluessa? Nyky-yhteiskunnassa, jossa vaihtoehtoja on enemmän kuin koskaan aikaisemmin, hyviä resursseja on vaikea löytää ja niistä on vielä vaikeampi pitää kiinni.

Yrityksen toimitusjohtajan ja talousjohtajan välisestä keskustelusta kiertää hauska anekdootti. Talousjohtaja ei halunnut investoida rahaa kyvykkyyksien kehittämiseen, koska se maksaisi paljon rahaa ja veisi voimavaroja yrityksestä. Talousjohtaja kysyi toimitusjohtajalta: ”Mitä jos investoimme omiin työntekijöihimme ja he päättävät lähteä yrityksestä pian sen jälkeen?”

Toimitusjohtaja hymyili ja letkautti vastaan: “Entä jos emme investoi heihin ja he päättävät jäädä?”

On tietysti olemassa riski siitä, että ihmiset lähtevät sen jälkeen, kun heihin on investoitu rahaa. Se riski on silti paljon pienempi kuin riski siitä, että epäpätevät, motivoimattomat ja yrityksen nettoarvoa tuhoavat ihmiset pysyvät mukana tiimissä.

Kyse on lopulta perspektiivistä ja johtajuuden periaatteista. Hyvät johtajat ympäröivät itsensä itseään älykkäämmillä ihmisillä. Turvattomuuden tunnetta potevat johtajat ympäröivät itsensä epäpätevillä ihmisillä, jotka eivät oikeastaan koskaan kyseenalaista heidän päätöksiään.

Sama pätee kaupunkiin ja valtioon. Edistykselliset yritykset, toimiva kansalaisyhteiskunta ja hallinnolliset organisaatiot sekä lisäarvoa kerryttävät ihmiset ovat erinomaisia resursseja maalle tai kaupungille. Ne pystyvät houkuttamaan, kehittämään ja säilyttämään.

Edistykselliset organisaatiot investoivat sellaisiin kaupunkeihin ja maihin, joissa ne näkevät pitkän aikavälin potentiaalin kasvuun. Muutos on pitkän aikavälin tähtäin. Kehittymisestä ei voi puhua pelkästään keskittymällä lyhyen aikavälin voittoihin, jos samalla vaarannetaan pitkän aikavälin kehitys.

Yksilöllinen ja yhteisöllinen kehitys tulee mitata järkevillä mittareilla. Niiden pitäisi pystyä tavoittamaan kehitys, joka liittyy sosiaaliseen, taloudelliseen, poliittiseen, teknologiseen ja ympäristölliseen arvon luontiin. Joissakin kaupungeissa ja valtioissa kehitys tapahtuu tuhoamalla luonnonvaroja ja omaa ilmakehää. Tällainen kehitys tuhoaa nettoarvoa ja se pitäisi välttää.

Vanhan intialaisen sanonnan mukaan hyvyys ja pahuus eivät tule ulkopuolelta. Jotkut vaikutteet tulevat totta kai ulkopuolelta, mutta todelliset mahdollisuudet yritysten, kaupungin ja valtion pitkän tähtäimen menestykseen ja epäonnistumiseen riippuvat omista vahvuuksistamme ja heikkouksistamme - ja siitä, kuinka hyvin yrityksen, kaupungin ja valtion sisäiset pelaajat täyttävät jaetut velvollisuutensa.

Menestyvät organisaatiot, kaupungit ja valtion ymmärtävät tämän täysin ja pyrkivät jatkuvasti mukautumaan, huomaamaan heikkouksia ja korjaamaan niitä. Yhteenvetona: ne houkuttavat, kehittävät ja säilyttävät nettoarvoa tuottavia voimavaroja. Kysymys kuuluu: oletko sinä osa tällaista yhteisöä?

Krish Sankaran

toimitusjohtaja, tekniikan tohtori, Radical Innovations Group AB

Lisää aiheesta

Kommentoi