Kolumni: Komian kirkon lahaja terapiahan

Tilasin liput komiahan kirkkohon kaks kuukautta etukätehen Juha Tapion hyväntekevääsyyskonserttihin eli olin asialla heti ku tulivat myyntihin. Viikon päästä päiväkannos koveeri kolahti loorahan ja kirjes oli följys.Siitä selevis jotta 500 pilettiä oli menny ku kuumille kiville ja ohojehet kuinka osaat aijoos paikalle.

2.12. alukuehtoo koitti, hyvin pähkäälty aikataulu petti, ku kloppi halus hypätä följyhyn ja päästä riijoolle, positiivinen mukka matkahan. Konsertti alakaas klo 18, olimma komialla kirkolla 16.45. Pääsimmä ahtaasehen kirkon pihahan viälä parkkeeramahan kaaramma. Pyhättö oli niin komiasti valaastu päältäpäin jotta ylyväs ja arvovalataanen rakennus pääsi oikeuksihinsa pimiäs. Puittehet oli upian iryllises kunnos eli esiintyjä sais arvoosensa ympäristön!

Tasaasena virtana meitä sullottautuu kirkon eteesehen ja salin auvetes oli näky lohorutoon. Siis runti tuntia ennen oli kirkko pualillansa väkiä! Ei muuta kuin saapasta toisen etehen ja rappuamahan lehteriille, toisen kerroksen eturivit täynnä – ei voi olla totta!

Epätoivon jo melekehen iskies, jotta jääkö tämä reissu vaan kuulon varahan. Mutta kiiparoominen toi tulosta ja meitä onnisti kolomas kerros.

Eturivin paikka ja suarahan alttarin päällä eli tavallansa saimma olla Juhan korvan juures, miäletöön eturivinpaikka.

Kirkkohon mahtuu 2 500 kuulijaa ja alahalla on penkkiä neljäs rivis, sekä kaks lehteriä – harvinaanen toteutus ja ennen tilaasuuren alukua seinät ja lehterit pullisteli.

Ookko koskaan kuullu jotta kirkos pyyretähän tivistöhön penkiis? Ny sekin on toristettu.

Harvinaasta herkkua oli tarjolla orotusaijalla, sillä nuari kaveri soitti pianolla lairasta laitahan laarukkahasti kappalehia. Olisit kyllä ansaannu kunnon käsien yhtehenhakkoot – kiitos!

Kokohonpanon ilmaantues alttarille oli näky komia, osalla tummat puvut, suarat housut oli panostettu – ei siis mikään tavanomaanen keikka. Hittiä sateli hitin perähän, kansa kuunteli lumoutuhena ja eläytymällä.

Sitten artisti kehuu ottavansa elämänsä toisen riskin komian kirkon alttarilla. Ensimmäänen oli sanua taharon ja nyt hän riskillä esitti kappalehen tykkään susta niin että halakeen. Kuulijat pysyyvät penkiis eikä syntyny mitään kuorolaulantaa. Pettävällä jäällä sai kuuliat sitten antautumahan hakkaamahan käsiänsä yhtehen.

Kaiken huippu oli kun artisti pyyti asevelikuaron kanssaan esiintymähän. Ehtoon päätteheksi kuulimma koskettavan ja artistinkin liikkuvan Iltahuuto-kipalehen. Se oli pistes iin päälle ja torella liikuttavan koskettava kokemus jokahittele. Juhan eräs haave oli toteutunu.

Aina koittaa se hetki, ku kaikki on ohitte. Jäimmä orottelohon kaikes rauhas penkkihin pyhätön tyhyjentymistä. Miätiin kuinka monipualinen kaveri oli siinä silimääni alla: loistava sanoottaja, säveltäjä, korvienvälienhoitaja, tulkittija, laajan syrämmen omaava henkilö, ystävä, isä ja paljon muuta. Miäleheni jualahti, että mahtaako hän tiätää kuinka paljon eri-ikääset ja eri elämäntilantehis olevat naiset ja miähet hakoo lohtua, saa voimaa lauluusta – jopa kersat?

En oo hurahtanu Juhaan, jotta kiärtääsin kaikki keikat kiäli vyän alla. Vaikka maaliskuus olin ruattinkiälises teatteris aivan upian koskettavalla keikalla, jopa yhteeskuvaskin, elokuus eturivis Vauhtiajoos ja ny kärpääsenä katos. Voin vain ihaalla tuata synnynnäästä taitua ja jalaat maas olevaa seleväpäistä kaveria.

Otimma ja trappusimma portahat alahan ja punaasta mattua pitkin kohti yhtä Suamen suurinta miäsartistia. Sanoon suarahan, mitä ajattelin ja kysyyn luvan tähän kirjootuksehen, lähärin halausta ja nimikirjootusta rikkahampana Kyrööhin – elämäni ehtoo.

Vähäkyröläinen maitotilan emäntä ja Vaasan valtuutettu

Kommentoi