Kolumni: Autosta saa yhä innostua

Auto oli iso asia jo pikkupoikana. Viininpunainen Jaguar XJ oli metallisista leikkiautoista kaikkein tyylikkäin, kun räsymaton raidalla ajettiin kilpaa tuvassa. Tai, kyllä myös kullanhohtoinen Lamborghini Miura oli aivan omaa luokkaansa. Kumpikin autoikoni tuli käsiini, kun tyhjensin lapsuuskotini vanhoja leluvarastoja viime keväänä.

Aikanaan ajokortin hankinta opetusluvalla oli oma seikkailunsa. Ensimmäisellä maantieajollani Fiat 600 starttasi Kuortaneelta kohti Kauhavaa. Ajo leudossa talvisäässä sujui isoveljen opastuksessa ilman hämminkiä, kunnes lähellä Kauhavan keskustaa ohitsemme ajoi poliisi-Saab. Konstaapeli ilmoitti viittilöinnillään, että on syytä pysähtyä.

Heti ratsiaan ensimmäisellä ajokerralla, manailin mielessäni. Auto, kuljettaja ja opettajansa sekä paperit olivat onneksi kunnossa, ja matka sai virkavallan toivotuksin jatkua.

Ajokokeessa inssi asteli pihalle Alavuden katsastuskonttorista. Hän totesi ilman innostuneisuutta äänessään; Jaa, tälläkös pelillä sitä sitten ajetaan.

Mäkilähtöä kytkimen ja kaasun avulla en ollut ikinä harjoitellut. Inssin opastuksella se kuitenkin onnistui heti ensimmäisellä kerralla, ja kortti tuli. Istuminen toista kertaa pikkuiseen Fiatiin pelkääjän paikalle ei ollut kaiken nähneelle inssille mieluinen vaihtoehto. Siitä hetkestä starttasi autolla ajamisen riemu allekirjoittaneelle.

Autoilu mielletään usein jonkinlaisena rehvasteluna, ja sitä se toisille varmasti onkin. Näyttävä peli kertoo omistajansa arvomaailmasta ja statuksesta.

Kulttuurintutkijat löytävät autoilun harrastuksesta viitteitä entisajan hevoskulttuuriin. Hevosesta huolehtiminen pilttuuseensa pesemisineen ja harjaamisineen täyttää samat tunnuspiirteet kuin auton pesu ja puunaaminen.

Tänään autoilu on ison murroksen kynnyksellä. Polttoaineen laji on vaihtumassa tulevan vuosikymmenen aikana entistä vähäpäästöisempään mutta myös nykyistä kalliimpaan bioversioon.

Sähkö auton voimanlähteenä vakuuttaa jo nyt. Ajo hybridiautolla vaikkapa yli 20 kilometrin matkan pelkästään auton liikkeestä kerätyn sähköenergian voimalla on hieno kokemus. Aito sähköauto on ylivoimaisella vääntömomentillaan liikennevalojen kuningas kaupungissa.

On kuitenkin toiveajattelua, että nykymuotoiset vain sähköä käyttävät autot yleistyisivät merkittävästi. Jos on epävarmaa, pystytkö ajamaan keskeytymättä talvipakkasilla lakeuksilta Helsinki-Vantaan lentoasemalle tai se, että käyt kesät talvet johtorumbaa päivittäin pistokkeiden kanssa, ei auto sellaisenaan ole vielä valmis arkikäyttöön.

Seuraava teknologia-askel autoilussa edellyttää lisäarvoa myös käyttömukavuuden kannalta, jotta se aidosti löisi itsensä läpi.

Auton päivää on vietetty vuodesta 1997 lähtien eri puolella Suomessa aina alkusyksyn viikonloppuna. Tänään lauantaina Autoliiton paikallisosastot kertovat liiton ajankohtaisesta toiminnasta, eduista ja palveluista ja jäsenyydestä. Yhteistyökumppaneiden kanssa toteutettavissa tapahtumissa ovat liikenne, liikenneturvallisuus, autoilu ja liikkuminen esillä.

Onneksi autosta saa yhä innostua.

Harri Kallio-Kurssi

Kommentoi