Kolumni: Kasvattajat, herätkää!

Kaikille yhteinen peruskoulu on ollut Suomen ylpeys, sitä on ihailtu kautta maailman. Peruskoulun tulo lopetti 70-luvulla jaon oppi- ja kansakouluun. Kaikki lapset saivat oikeuden opiskella niin pitkälle kuin pystyvät. Osa eliitistä ei sulattanut peruskoulua, vaan leimasi sen tasapäisyyden tyyssijaksi, joka turmelee sivistyksemme. Vuosituhannen taitteessa putosi kuitenkin Pisa-pommi, peruskoulun oppimistulokset olivat jättivertailussa maailman parhaat.

Peruskoulun ideana oli, että jokaisen koulun tulee olla niin hyvä, että oppilas voi opiskella lähikoulussaan. Vähitellen ”etäkoulut” alkoivat kuitenkin kilpailla hyvistä, ”helpoista” oppilaista profiloitumalla; oppilaille tarjottiin erityiskursseja, jotka houkuttelivat varsinkin akateemisten vanhempien lapsia.

Koulutuspolitiikan arvot ovat muuttuneet rajusti. Enää ei puhuta peruskoulun sivistystehtävästä ja oppilaiden eheästä kasvusta tasapainoisiksi, vastuullisiksi kansalaisiksi. Oppilas on typistetty ”tulevaisuusosaajaksi”, joka takaa maan taloudellisen kilpailukyvyn.

Opetusministeriö on valinnut koulua uudistaviin työryhmiin yksipuolisesti kaupan, bisneksen ja tekniikan edustajia. Ruotsalainen teollisuusekonomisti (!) ja norjalainen digitutkija kutsuttiin äskeiseen Etlan seminaarin ”arvioimaan kriittisesti suomalaisen peruskoulun tavoitteita ja toimintatapoja ja sitä, antaako koulu riittävät valmiudet työelämään.” Millä tiedoilla he siihen pystyivät? Lukivatko he peruskoulun 500-sivun opetussuunnitelman?

Taivaanrannan maalarit huseeraavat koulun pedagogisina kehittäjinä. Toimittaja kertoo juuri nyt tv-uutisissa, että kouluopetus ei ole muka muuttunut sataan vuoteen! Valeuutinen loukkaa opettajia.

Päivän lehti taas kertoo, että moderni opettaja ei saa olla auktoriteetti. Jos opettaja ei ole auktoriteetti, vallan ottavat oppilaat. Hyvä opettaja on aina pedagoginen auktoriteetti, joka suunnittelee opetusta oppilaidensa kanssa, mutta vetää oppilaiden oikeuksille rajat. Hän on joustava, empaattinen, vastuuntuntoinen aikuinen.

Opettaja vastaa oppilaidensa turvallisuudesta ja oppimistuloksista. Koulussa pitää oppia pitkäjänteiseen työskentelyyn. Vaikka vapaa-aika olisikin levotonta häsläämistä älylaitteen kanssa, se ei tarkoita sitä, että koulun pitäisi olla viihdekeskus, jossa oppilas makailee patjalla tai häipyy näpräämään läppäriä pihamaalle.

Kouluun ujutetaan toisaalta ankaraa suorituspainetta ja kilpailua jatko-opintopaikoista. Sijoitusfirmat ovat haistanet koulumarkkinan, valmennuskurssit ovat tulossa jo alakouluun. Vanhempien kannattaa säästää rahaa kilparadalle tuupertuvien lastensa elvyttämiseen. Elämänhalun palauttaminen voi kestää vuosia.

Kari Uusikylä

Kasvatustieteen emeritus- professori

Kommentoi