Kolumni: Karmea totuus paljastui

Pohjalainen kertoo, että Vaasassa huimasti kasvanut lastensuojeluilmoitusten määrä on yllättänyt viranomaiset. Alkoholi, huumeet ja perheväkivalta tuottavat mielenterveysongelmia. Lastensuojeluun tuli viime vuonna 1 330 yhteydenottoa ja ongelmat sen kun kasvavat. Tilanne on karmea.

Pahoinvointiin jokainen etsii selityksiä omasta kuplastaan, laput silmillä. Oloa helpottaa, kun sulkee silmänsä ja leimaa huumenuoren tai juopottelevan lapsen vanhemmat syyllisiksi lapsensa ongelmiin. Usein viinan ja muiden päihteiden käyttö onkin opittu kotona –mutta ei suinkaan aina.

Moni tekee parhaansa pelastaakseen lapsensa huonosta seurasta, mutta helppoa se ei ole. Sitä huonoa seuraa kun on tarjolla kaikkialla, myös ns. parempien piirien keskuudessa.

Jos lapsesta ei välitetä, jos hän näkee kotona vain juoppoutta ja perheväkivaltaa, mielenterveys alkaa murentua.

Huumeiden käytön arkipäiväistyminen on katastrofi. Nuorten huumekuolemat ovat tavallisia, alaikäiset tytöt myyvät itseään diilereille kaupungin keskustassa. Se on karmeaa ja surullista. Jätevesien analyysi on paljastanut, että Vaasassa käytetään runsaasti amfetamiinia.

Ongelman ydin ei ole vain yksilöissä, vaan myös yhteiskunnan tilassa. Juhlapuheissa puhutaan ihmisarvosta, nuorten, lasten ja vanhusten asemasta. Poliitikot paasaavat omaan pussiinsa irtopisteitä. Kyllä minä sitä ja minä tätä, mutta kun ne muut. Jokaisen pienen ihmisen Iso Ystävä eduskunnassa huudahteli ”kuinka te kehtaatte!” Huudot vaimenivat pari vuotta sitten.

Kuka tahansa on nykymaailmassa vaihdettavissa toiseen. Köyhyys periytyy, masennuksesta on tullut epidemia. Vahva kahmii minkä pystyy, heikko ja avuton leimataan luuseriksi.

Kun lapsen perusturvallisuus on heikko, tulee muuttuvassa, ennakoimattomassa maailmassa vastaan paineita, jotka laukaisevat tunteen siitä, että oma elämä ei ole hallittavissa. Jos kukaan ei välitä lapsesta, hän saattaa aloittaa oman elämänsä tuhoamisen päihteillä.

Perheiden ylisukupolvinen kurjuus lisääntyy. Köyhille ja työttömille sanotaan, että lopeta kitinä ja lähde vaikka Lappiin, siellä töitä on. Pitääkö siis puoliso ja lapset jättää Huutoniemelle ja isoäiti heitteille yksiöönsä? Mitähän se poika tekee, kun isä lähti?

Meille luodaan harhakuvaa, että kun nuori ”unelmoi,” niin kaikki on mahdollista. Toisille on, toisille ei. Lapset ja nuoret tarvitsevat välittäviä aikuisia, jotka kuuntelevat, antavat aikaansa ja vetävät rajat lasten vapauksille. Miksi tällaisia aikuisia on niin vähän?

No, siksi varmaan, että aikuisilla ei ole aikaa. On kovia työpaineita, ylitöitä, luottamustehtäviä ja pitäähän omiakin harrastuksia olla. Kilpailijat pitää kukistaa työelämässä. Meidän firma, virasto, oppilaitos, sairaala on paras; laatu on mitattu ja pian mitataan taas. Yt-neuvottelut ovat tulossa, silloin jokainen punnitaan ja köykäisiksi merkatut lähetetään raittiiseen ulkoilmaan innovoimaan loppuelämäänsä.

Kun koulumaailma saadaan lopultakin kilpailu- ja markkinaperusteiseksi, nuoria mielenterveyspotilaita ja lastensuojelun asiakkaita tulee riittämään. Ei ole enää lapsia eikä nuoria, on vain ”tulevaisuusosaajia,” työvoiman taimia.

Kasvatustieteen emeritusprofessori

Kommentoi