Kolumni: Kansa ei rynninyt kaljahyllyille

Muuan tuttava kertoo ääni väristen tarinaa Køgeläisestä. Se on 1980-luvulla koettu vuosisadan krapula.

Tarinan oleellisia elementtejä ovat nuorisoporukalla tehty ystävyyskaupunkimatka, Keski-Euroopasta ostettu parin litran vodkapullo ja Noppa-niminen juomapeli.

Kun Køgeläinen nostetaan pöydälle, pyrin nokittamaan Kambodžalaisella. Se on täysimittainen tragedia naispuolisesta suomalaisturistista ja rantabaarin Long Island Iced Tea -drinkeistä, joihin ei tahdo mahtua lainkaan lantrinkia.

Kysyttäessä en tunnustautuisi ihmiseksi, joka näkee alkoholilähtöisissä ylilyönneissä sankaritarinan aineksia. Humalaan ja sen jälkitilaan liittyvä katumuksensekainen rehvastelu on kuitenkin omanlaisensa kansallinen tarusto.

Jos taipumusta siihen ei ihan äidinmaidossa saa, niin teini-iän pussikaljoissa viimeistään.

Kännitarinoinnin suosiosta kielinee myös rikas alkoholinkäyttöön liittyvä sanastomme.

Humalan synonyymeistä tulevat hakematta mieleen ainakin huppeli, tuiske, jurri, seinä, tuuba, maisti, laitamyötäinen, tuiteri, soosi, pieni sievä, naula päässä, nakit silmillä ja perseet olalla.

Seppo Seppälän Tiede-lehteen aikoinaan kirjoittaman artikkelin mukaan 1950-luvulla järjestetyssä perinnekilpailussa onnistuttiin keräämään kymmenisentuhatta päihtymystilaa tarkoittavaa ilmausta.

Alkoholin saantiin liittyvät rajoitukset ja niiden purkaminen ovat Seppälän mukaan aina poikineet uutta sanastoa. Kieltolain aikaan tarvittiin kovan teen kaltaisia kiertoilmauksia ja sen kaataneen kansanäänestyksen jälkeen on otettu neuvoa-antavia.

Ja onhan alkoholin saatavuus ollut myös loputon tarinoiden sampo.

Kun Oy Alkoholiliike Ab kieltolain jälkeen huhtikuussa 1932 avasi ovensa, lehdistö raportoi ilmaisiksi huhuttuja ensimmäisiä pulloja kiiluvin silmin jonottavista kansanjoukoista yhtä hanakasti kuin kansalla on tapana kerrata ikimuistoisimpia kännitoilailujaan.

Johtuneeko sitten alkoholikulttuurimme hiljattaisesta siistiytymisestä vai muutoksen mitättömyydestä, ettei päivämäärän 1.1.2018 ympärille kehkeytynyt ollenkaan sellaista kansallista myyttiä, jota tiedotusvälineet olivat varautuneet uusintamaan.

Kaljahyllyille suuntaavaa vimmaista kansanvaellusta todistamaan tulleet reportterit saivat kerrottavakseen astetta laimeampia tarinoita. Oulussa Asne ja Helena Juntunen kävivät periaatteen vuoksi ostamassa kaksi pulloa vahvempaa olutta.

Turussa Jouni Saariston ostoskassiin sujahti 5,5-prosenttinen käsityöläisolut. Imatralla Keimo Repo yritti ostaa yhtä nelosolutta, mutta joutuikin vaihtamaan sen kolmoseen, koska hintatietoa ei vielä ollut ehditty päivittää kassajärjestelmään.

Ei tästä kovin jyrkkää draaman kaarta revitä.

HANNA KUONANOJA

Kommentoi