Kolumni: Helsingin Sanomilla petti harkinta

Helsingin Sanomat käytti lähteenään erittäin salaisia asiakirjoja 16.12. julkaisemassaan jutussa, joka käsitteli sotilastiedustelua. Päätoimittaja Kaius Niemen mukaan lehti käytti salaisia tietoja lähteenä laillisesti ja tietoja julkaistiin huolellisen harkinnan jälkeen. Olisi kannattanut harkita tarkemmin.

Nyt tutkitaan sitä, onko HS syyllistynyt rikokseen julkaistessaan salaisia tietoja. Päätoimittaja Niemi perustelee julkaisemista sillä, että tiedot olivat vuosia vanhoja. Totuus on, että salassa pidettävät asiakirjat ovat lähtökohtaisesti salaisia kymmeniä vuosia, koska niissä olevan tiedon vuotaminen julkisuuteen voi olla turvallisuudelle kriittistä.

Vuosiakin vanha salainen tieto voi vääriin käsiin päästessään aiheuttaa vakavaa haittaa.

Helsingin Sanomien päätoimittaja toteaa, että ”salaiseksi leimaaminen on viranomaispäätös, jota voi tarkastella myös kriittisesti”. Suomessa tiedon omaava viranomainen luokittelee salassa pidettävän tiedon neljän eri kategorian välillä.

Muistan itsekin arvuutelleeni joskus sitä, pitäisikö tietty asiakirja leimata toiseksi vai kolmanneksi salaisimpaan luokkaan. Mutta kun lähteenä on ensimmäiseen eli erittäin salaiseen kategoriaan luokiteltu asiakirja, sisältää se varmasti salaista tietoa.

Suomi on maailman parhaita maita, kun vertaillaan sananvapauden toteutumista kansainvälisesti. Media voi lakiin vedoten olla ilmaisematta tietolähdettään. Oikeuksiin liittyy kuitenkin aina myös vastuita.

Helsingin Sanomien juttu sotilastiedustelusta ei paljasta mitään epäkohtia puolustusvoimien toiminnassa. Erittäin salaisten asiakirjojen tiedoilla on kirjoitettu Suomelle vahingollinen artikkeli.

Ulkomaiset sotilastiedustelut kiittävät ilmaiseksi saamistaan salaisista tiedoista ja Suomen mahdollisuudet käydä tiedustelutietojen vaihtokauppaa muiden maiden sotilastiedustelujen kanssa ovat heikentyneet. Sananvapautta on käytetty vastuuttomasti.

Helsingin Sanomilla on nyt hallussaan erittäin salaisia asiakirjoja. Päätoimittajan mukaan ne ovat hyvässä tallessa. Toivottavasti ovat. Ja toivottavasti niitä ei lue kuka tahansa. Aiemmin erittäin salaisista asiakirjoista käytettiin muuten termiä ”salainen, vain nimettyjen henkilöiden tietoon”.

Itse en säilyttänyt koskaan ensimmäisen turvallisuusluokan dokumentteja Lapin lennoston komentajan tai Lentosotakoulun johtajan virkahuoneen kassakaapissa, vaikka työhuoneeni sijaitsikin vartioidulla alueella aitojen ja monen lukon takana.

Dokumentteja säilytettiin niitä varten erikseen rakennetussa varmasti turvallisessa paikassa, ja työskentely erittäin salaisten tietojen parissa tapahtui syvällä maan alla. Ja työskentelyyn osallistuivat vain ne, joita työn tekemiseen ehdottomasti tarvittiin.

Helsingin Sanomat voi sananvapautta vastuuttomasti käyttämällä vaarantaa sananvapauden asemaa Suomessa. Vapaa media ja sananvapaus ovat länsimaisen demokratian kulmakiviä.

Jos sananvapaus heikkenee, heikkenee myös demokratia. Tämä ei liene Suomen suurimman päivälehden tavoite.

JUKKA AHLBERG
Kauhavan lentosotakoulun entinen johtaja, eversti evp

Kommentoi