Kolumni: Alkaa olla aika sulattaa pakastevirkoja

Kokeile elää yksikin päivä elämästäsi päinvastoin. Aamulla herättyäsi nouse sängystä tavalla, jota et ole ennen kokeillut. Toimi vessassa rutiineja rikkoen. Nauti aamupala väärässä järjestyksessä. Ota lusikka siihen käteen, johon se ei kuulu.

Tulee mielenkiintoinen päivä!

Työkaverin antama neuvo tuli tilanteessa, jossa huomasin, etten pärjää enää vanhoilla rutiineillani.

Olen elämisessäni erittäin rutinoitunut eli täysin tapojeni orja. Asioiden tekeminen jotenkin muutoin kuin totutulla tavalla ei ole juolahtanut mieleenikään. Tämä, uskoisin, on taannut selviytymiseni evoluution pyörteissä toistaiseksi, mutta en ole enää ollenkaan varma siitä, että strategia on oikea.

Vasenkätinen ystäväni kertoi joutuvansa oikeakätisten maailmassa pakon edessä toistuvasti tilanteisiin, jotka ovat päinvastaisia, siis oikeakätisten rutiineja. Hän on todennut, että jatkuva itsensä haastaminen ja "väärin" toimiminen tekevät hyvää aivoille:

Imuroi edes päinvastoin eli niin kuin minä. Kun jalalla potkien vaihdat lattia/matto -painiketta, joudut twistaamaan aina yli imurointiputken.

Tästä käsitin oitis, että työkaverini tulee pärjäämään työelämässä vielä seuraavalla vuosikymmenelläkin. Hän toimii jo kuten asiantuntijat kehottavat.

Yhdysvalloissa Female Executive of the Year -tittelin vuonna 2017 saanut ja maan Top 50 Women in Tech -listalle noussut ohjelmistojätti SAP:n oppimisjohtaja Jenny Dearborn suositteli Helsingin Sanomissa (15.2.) työelämän tavallisille tallaajille itsensä haastamista monin eri tavoin.

Dearbornkin kannustaa kävelemään töihin eri reittiä kuin yleensä, lukemaan sellaisen kirjan, jota ei muutoin tulisi lukeneeksi tai perehtymään kirjoituksiin vaikkapa tekoälystä.

Näin siksi, että päinvastoin toimien tulee samalla lisänneeksi joustavuuttaan ja sitä työelämässä nyt tarvitaan.

Samasta teemasta puhui vuoden 2017 Mediapäivässä Aalto-yliopiston provosti Kristiina Mäkelä.

Työelämän muutos tulee olemaan elinaikanamme ennennäkemätön. Mäkelä pitää sitä teolliseen vallankumoukseen verrattavissa olevana historiallisena vaiheena, jossa työyhteisöjen hierarkkiset rakennelmat kääntyvät kumolleen ja menettävät merkityksensä. Niin kuin pitääkin. Organisaatioiden rajat madaltuvat nekin. Niin kuin pitääkin.

Eli onhan tätä nyt odotettu. Mutta Mäkelälle osoitettu yleisökysymys kertoo myös peloista, paniikistakin: Mites käy meidän tavallisten työntekijöiden?

En muista sanatarkasti vastausta, mutta sisältö oli: Toivoa ei ole. On muututtava työelämän mukana. On joustettava. Ajattelu, että 40 vuotta sitten saatujen oppien varassa toimittaisiin koko työikä, on auttamattomasti vanhentunut. Että herra antaisi viran ja järjen. Voin kertoa, se ei toimi enää.

Dearborn on samoilla linjoilla. Työelämän ja liiketoimintamallienkin murros on innostava näytön paikka pienelle työvoiman etujoukolle, mutta stressaava valtaosalle. Se lisää epävarmuutta. Kaikkien valmiudet elinikäiseen oppimiseen tai joustavuuteen eivät ole luontaisia. Siksi huomenna aamulla sukkia jalkaan vetäessäsi, tee se toisin.

Kannattaa yrittää.

Kommentoi