Kirjoja siellä, kirjoja täällä

Opiskeluaikanani päätin asettaa kirjahankinnoilleni markkamääräisen rajan: ei yli kolmenkymmenen markan pokkareita. Euron myötä raja on muokkautunut kahdeksan euron tarjouspokkareihin ja korkeintaan parin kympin kovakantisiin.

Ammattikirjallisuuden suhteen on pakko antaa kukkaron joustaa, muuten jäävät ostokset oman hyllyn sijasta kirjakaupan hyllyyn.

Silti kirjoja kertyy kiivaaseen tahtiin kotiimme, ja kun tarkoitus olisi pysyä edes jollain asteella kartalla, mitä on jo tullut ostetuksi ja luetuksi, annan piutpaut sisustuslehtien kaiken maailman koon tai värien mukaan järjestelysuosituksille.

Aakkostan kirjat löytymisperiaatteen mukaisesti eli tekijän ja alkuperäisen julkaisuvuoden mukaan. Tämä järjestely luonnollisesti aikaansaa sen, että kirjahylly vaatii epäsäännöllisin väliajoin parin hyllymetrin verran uudelleenorganisointia.

Mikä tietysti on ihan hyvä asia, tuleepahan tehtyä perusteellinen pölytyskin samalla, kun kantaa kirjoja hyllyköstä toiseen.

Osa kirjoista on sijoitettava pinoon lappeelleen, osa pääsee pystyasentoon, jotta mahdollisimman moni paitsi mahtuisi hyllyyn, myös aikanaan löytyisi, jos vaikka tulisi tarve lukea teos uudelleen.

Ja vaikka kotonamme on kirjahyllyjä kaikissa muissa huoneissa paitsi kylpyhuoneessa, alkavat eteishyllyn Wodehouset ja ehkä jopa Remekset pikapuoliin etsiä sijaansa työhuoneesta, josta ammattikirjallisuuden loputkin rippeet joutuvat vielä tänä kesänä muuttamaan toimiston hyllyihin.

Kuulen jo kysymyksen: miksi en siirry sähköisiin kirjoihin? No kun en siirry.

Eivät silmät kestä, ja onhan se nyt aivan eri asia pidellä lukiessa kädessään paperia kuin iPadia. Ja kumpikin vaihtoehto muuten vaatisi jonkin sopivan sänkytelineen: olisi kiva lukea välillä kyljellään, mutta kun keski-ikäisen ihmisen lukulasit vinksahtavat silloin ikävästi väärään asentoon ja lukunautinto kärsii pahasti kirjainten puuroutuessa.

Selällään lukiessa puolestaan kärsivät niska ja ranteet, jos sattuu paksukin kirja matkaan. Oi näitä vauraiden maiden ongelmia.

Vuosia sitten ymmärsin tarpeelliseksi perustaa myös tietokannan kirjoistani. Kun huomaa ostaneensa jo kolmatta kertaa saman kirjan alennusmyynnistä, ei sitä oikein kehtaa tyrkyttää kenellekään lahjaksikaan.

Älypuhelin mahdollisti sen, että tietokanta on nyt varmasti aina mukana ja alennusmyynnissä tai ABC:n jämäkirjamyymälässä voi helposti tarkistaa, joko se tämä dekkari tai muu kansikuvansa perusteella kohtuullisen tuttuudentunteen herättävä laatuteos jo löytyy hyllystä.

Tablettitietokone kun painaa sekin ihan tarpeeksi paljon, ettei kiiku kaulassa jokaisena heräteoston hetkenä, mutta kännykkä yleensä on mukana, ellei ole unohtunut sinne kirjahyllyyn.

Nyt kun vielä joskus saisin loputkin ammattikirjallisuus-alaotsikon alle luokittelemani teokset naputelluiksi tietokantaani, niin johan helpottuisi kirjojen hankkiminen. Tosin tuo lähiomainen taitaa tämän luettuaan taas alkaa puhua sähköisten kirjojen tilatarpeesta verrattuna lukuisiin neliömetreihin hyllytilaa.

Puheenaihe, jonka yhä e-kirja-teknologiavastaisena kerettiläisenä koen henkiseksi kirjarovioksi.

JOHANNA AHOPELTO

Kirjoittaja on vaasalainen yrittäjä

Kommentoi