Kirjastoja koluamassa

Tänä kesänä vietin poikkeuksellisen vähän aikaa kotimaassa. Syynä ja seurauksena tutkimustyöni, joka johdatti askeleet kohti neljää tiedekirjastoa.

Kun mainitsin viettäväni heinäkuun Brittein saarilla, sain vastaani hämmentyneitä katseita: sinne sateisiin kesälomakaudeksi? No, kuului sadelleen täällä kotipuolessakin ihan kotitarpeiksi. Ainakin mökkisaareemme juhannuksena kärräämämme parvekekukkani olivat yhä hengissä ja hyvinvoivina, kun vihdoin pääsimme oman onnensa nojaan hylätyt neilikat ja pelargoniat kumppaneineen näkemään.

Mutta kirjastoihin. Kaikki se tieto, kirjat, tietokannat, artikkelit, digitoitu materiaali...

British Library on ehdoton lempikirjastoni: suuri, tehokas, toimiva, ja vielä maksutonkin, kunhan tutkija saa perustelluksi tarpeensa kolmivuotiseen kirjastokorttiin.

Viime syksyn Oxfordin Bodleian pääsee suosikkilistauksessani toiselle sijalle, kesän Cambridge kolmanneksi. Edinburghin ja Dublinin Trinity Collegen kirjastot pitävät perää näistä, sillä niissä vierailijat eivät pääse käsiksi tietokantoihin, vaan kirjat oli etsittävä ”vanhanaikaisesti” hyllyistä. Mikäs siinä, jos olisi ollut enemmän aikaa, mutta näin tuo järjestely osoittautui toivomaani tehottomammaksi – ikimuistettava elämys silti. Ja täällä kuulemma suunnitellaan kirjastojen sulkemisia.

Oxford ja Cambridge, nuo britti-tv-sarjoista jo entuudestaan maisemiltaan ja rakennuksiltaan tutut yliopistokaupungit perinteikkäine yliopistoineen ja collegeineen. Satojen vuosien perinteet toki näkyvät muussakin kuin logotuotteita myyvissä liikkeissä.

Cambridgen uusi yliopistokirjasto on rakennettu 1930-luvulla, ja yli kolmikymmenasteisena hellepäivänä oli ilmastointi järjestetty jo ammoisina aikoina hyväksi havaitulla tavalla: avaamalla ikkuna. Ei ainakaan palelemaan päässyt.

Edinburghiin matkustimme junalla, lähes pohjalaisen tasaisissa maisemissa itärannikkoa pitkin. Skotlannissa vuorostaan satoi, ja kirjasto oli moderni laitos, jonne kirjautuakseen tarvitsi vanhanaikaisesti passikuvan. Tiesin tämän etukäteen ja pakkasin huolellisesti moiset mukaan sekä aviomiehelleni että itselleni, mutta tänä päivänäkään en tiedä, minne joutuivat, joten matkamuistoksi päätyi paikallisen valokuvaamon passikuvasarja puolisosta.

Aiemmissa kirjastoissa ottivat digikuvan suoraan kirjastokorttiin.

Skotlannista siirryimme Irlantiin Trinity Collegeen, ja suosituskirjeen toimittamalla saimme viikon lukuoikeuden paperilomakkeelle täytettynä. Pidempiaikaisemmankin olisi tarvittaessa saanut, mutta kun oli kiire Lontooseen lempikirjastooni, niin viikko riitti Dublinin maisemissa tällä erää.

Edinburghissa jonotimme aikamme linnaan, Dublinissa katsomaan Book of Kellsiä. Tunnin tihkusateessa jonottamisen jälkeen tulin paljastaneeksi seisovani siinä jonossa jo toistamiseen elämässäni, mutta oli se sen arvoista: kaunis kirja kauniissa rakennuksessa.

Lontoossa vietimme viimeisen hellepäivän museoissa pitkän kirjastorupeaman perään. Luonnonhistoriallisessa museossa oli jotain Suomestakin, Viipurista aikoinaan kaivettu kivinäyte. Victoria & Albertiin taas oli päässyt postimerkkiarkki. Englannin pankin museossakin kävimme, kun vaihdoin vanhan sarjan setelit käyväksi rahaksi.

JOHANNA AHOPELTO

Kirjoittaja on vaasalainen yrittäjä

Kommentoi