Kiinalainen juttu

Muutama vuosi sitten aviomieheni tokaisi syntymäpäivälahjatoivetta tiedustellessani, että kas kun ei 50-vuotispäiväksi Kiinaan. Viime jouluna ryhdyin sitten selvittelemään, olisiko moinen matka mahdollisuuksien rajoissa ja löysin matkanjärjestäjän, jolla oli toukokuun kiertomatkalle vielä pari syksyn reissuja edullisempaa paikkaa jäljellä.

Vitsinä lähtenyt suunnitelma alkoi toteutua ja vielä oikeaksi päiväksikin.

Kun kerroin vieväni Ilkan 50-vuotispäivänään Pekingin oopperaan, oli reaktio "mitä pahaa Ilkka on sinulle tehnyt". Koostuihan tuo matkaohjelmaan kuulunut taide-elämys näyttävien pukujen ja maskeerausten lisäksi lähinnä kovista ja korkeista äänistä.

Elämämme ensimmäinen varsinainen seuramatka osoittautui joka tapauksessa hyväksi vaihtoehdoksi kohteessa, jonka kieltä tai edes kirjaimia ei osannut. Jos sanavarasto koostuu sanapareista ni hao ja xie xie, ei omatoimimatkalla kovin pitkälle pötki.

Nyt kiersimme kahdessa viikossa Pekingistä Xi'anin, Guilinin, Yangshuon ja Tonglin kautta Shanghaihin. Välillä ymmärsi hyvin erään matkalaisen vitsailun istumisesta viikkotolkulla linja-autossa, mutta näimme myös paljon kohteita, jotka eivät olisi itselle tulleet edes mieleen.

Rakentamista oli kaikkialla, yksin Xi'anissa arvioimme pelkästään bussimatkamme varrelle nousevan valtaviin kerrostalokohteisiin asuntoja noin miljoonalle asukkaalle. Liikenne oli kaoottista, mutta silti yllättävän sujuvaa, autoja ja erilaisia mopoja virityksineen silmänkantamattomiin. Tosin suomalaisittain skootteria ei luokiteltaisi viisihenkisen perheen kuljetusvälineeksi.

Tutustuimme perinteisiin nähtävyyksiin, kuten Kesäpalatsiin, Taivaan temppeliin ja Taivaallisen rauhan aukioon Pekingissä, ruokopilliluolaan Guilinissa, kävelimme Kiinan muurilla ja kuvasimme terrakottasotilaita, teimme laivaretken Li-joella sokeritoppavuorimaisemissa ja vierailimme useissa puutarhoissa. Tonglissa veneilimme kanaalissa ja kiertelimme pikkukujilla, joilla suuntavaisto testattiin.

Tutustuimme myös soluemalointi- ja jadetöiden, silkkikankaiden, -kirjailuiden ja -mattojen valmistukseen, seurasimme helmisimpukan avaamista sekä piipahdimme taidekoulussakin.

Daxun pikkukylässä kuljimme vain kaksi metriä leveää pääkatua, Shanghaissa puolestaan ihailimme niin art deco -kauden rakennuksia Bundin varrella kuin futuristista Pudongin puolta neonvaloineen.

Kiina on vastakohtaisuuksien maa, ääripäitä on niin varallisuudessa, luonnonolosuhteissa kuin kulttuurissa. Kommunistinen kapitalismi, tuo nykypäivän erikoisuus.

Silkki ei monesti ollut toukkaa tai helmi simpukkaa nähnytkään, mutta kaikkea oli tarjolla mitä oudoimpiin hintoihin tinkijän osaamisen tai viitseliäisyyden mukaan. Mitään poikkeuksellisen halpaa ei kuitenkaan löytynyt, ei edes sitä etukäteen suunnittelemaani silkkikangaspakkaa.

Niin mielenkiintoista kuin Kiinaan olikin tutustua, oli myös kotiinpaluu mukavaa.

Nyt muistaa taas arvostaa omia asuin- ja elinolosuhteitaan. Kuinka paljon maailmassa onkaan ihmisiä, joille ei ole itsestäänselvyys, että juomavettä saa hanasta tai ylipäätään mitään vettä. Tai että sillä juomakelpoisella vedellä huuhdellaan jopa vessanpönttö, jonka olemassaolo ei ole mikään itsestäänselvyys sekään.

Johanna Ahopelto

Kirjoittaja on vaasalainen yrittäjä