Kauhavan taivaan alla

Olen syntynyt Kauhavalla, asunutkin siellä nelivuotiaaksi.

Minuakin maaniteltiin varhaislapsuudessani syömään suuhun lentävillä hävittäjillä. Sinänsä erikoinen tapa perustella lapsille ruokailemisen merkitystä kulkuneuvojen syömisenä, kun asiaa tarkemmin pohtii, mutta kuvastaa hyvin Kauhavan identiteetin kietoutumista silloisen Ilmasotakoulun, nykyisen Lentosotakoulun ympärille.

Taivasta täplittävät koneet ovat olennainen osa kauhavalaista arkea.

Aviomieheni vei viime vuonna Tekniikan Akateemisten Liiton yrittäjyysvaliokunnan tutustumaan pohjalaiseen yrittäjyyteen Kauhavalle, ja tuli ohimennen lupailleeksi mahdollista ylilentoakin, kun vieraat paikkakunnalle saapuisivat. Ja toteutuihan se, eteläsuomalaisvieraiden suureksi hämmästykseksi.

Ja vain ulkopaikkakuntalainenhan edes nostaa katseensa taivaalle Hawkin äänen kuullessaan, niin saumattomasti se kauhavalaiseen elämänmenoon kuuluu.

Mitä sitten Lentosotakoulun lakkautussuunnitelmat merkitsevät alueellemme? Työpaikkojen menetysten lisäksi myös kovaa kolahdusta Kauhavan identiteetille sekä isoa aukkoa Pohjanmaan ja koko läntisen Suomen maanpuolustuskarttapiirroksiin.

Ehkä meidän pohjalaisten sitten oletetaan pärjäävän ilmankin, kun ensin meni Vaasasta varuskunta ja nyt viedään sotilassoittokuntaakin.

Myönnän, että miellän synnyinpaikkakuntani ehkä jokseenkin maalaisromanttisena: latomeri, puukot ja hävittäjälaivueet taivaalla. Ladot ovat sittemmin muuttuneet valkoisiksi pyöröpaaleiksi, puukko katosi jo vaakunastakin ja suunnitelmat ovat viemässä ilmavoimien lentokoneet taivaalta.

Tilalle on rakentunut paitsi vahvaa konepajateollisuutta, myös iso huvipuisto. Maailma tosiaan muuttuu.

Vaikka muutoksia väistämättä on aina elämässä edessä ja niihin on sopeuduttava, on kohtuullinen muutosvastarintaa silti tärkeää. Ei pidä olla täysin muiden vietävissä.

Vaikka kyseenalaistamalla eivät päätökset lopulta olennaisesti muuttuisikaan, ainakin voi kokea tehneensä kaikkensa perustellun ratkaisun hyväksi.

Yrityksemme teki pari-kolme vuotta sitten selvityksen Kauhavan alueen elinkeinoelämän koulutus- ja osaamistarpeista sekä odotuksista koulutuksen kehittämiseksi. Tuossa yhteydessä tuli mainittua, että elokuvakaupungiksi profiloitumista oletettavasti hieman hidastaa se tosiasia, ettei kaupungissa enää ole elokuvateatteria.

No, seuraavalla visiitillä oli, siellä Härmän puolella - Suomen hienoin ja nykyaikaisin ja ihan viisiulotteinen.

Kauhavalaisilla on ollut tapana panna tuulemaan tavoittelemisen arvoisten asioiden puolesta. Jos kohta rautatieaseman seinässä mainostettiin "puukkoja ja puntareita, ynnä muita virvokkeita", perustettiin Kauhavalla aikoinaan puukkojunkkariperinteen vastapainoksi nuorisoseuraliikekin. Kun kansanluonteessa on yhteisöllisyyttä pohjalaiseen kovapäisyyteen yhdistettynä, syntyy tuloksia.

Aina ei tietenkään voi voittaa, mutta parhaansa on jokaisessa asiassa tehtävä. Kun jokaisessa kisassa on voittajat ja häviäjät, on tärkeää, että molemmat osapuolet kokevat kisan olleen reilun. Nyt on jälleen kerran aika tehdä parhaansa.

Johanna Ahopelto

Kirjoittaja on vaasalainen yrittäjä